Meikäläinen on nyt siinä murrosiässä, jolloin ruoka maistuu, ja kiroillaan paljon. Tämä on erittäin yleistä partioleirillä:
Ääh, toi kuva jäi jotenkin pieneksi, eli tekstit:
Onko tää jotain syötävää..?
Ei h*lvetti, pakko olla. Mulla on jo nälkä, ja nälkä on hätä.
Kun kerran sanotaan, että hätä ei lue lakia, niin kai se tarkoittaa myös luonnon lakeja..?
Mietteissäni ei yleensä ole päätä eikä häntää, järjestä puhumattakaan :3