Huomio, tämä foorumi tullaan lopettamaan, henkinen jatkaja tälle foorumille löytyy osoitteesta http://animu.fi/forum/

Alemmuudentunne

Haluat esitellä piirroksen tai vain jutella niistä? Täällä se onnistuu.

ViestiKirjoittaja batanga » La Tammi 14, 2006 16:32

Jaa, eipä juuri, ei miua haittaa vaikka joku on miua parempi jossain.

Se vaan ajaa yrittämään lisää ja tulemaan paremmaks. Ja ohan niitä parempia kuvia aina kiva katella, saa uutta inspistä.
Haista paska! Saatanan rasisti kusipää! -EroSennin
Kuva
Avatar
batanga
Oinin
Oinin
 
Viestit: 913
Liittynyt: Su Huhti 10, 2005 20:24
Paikkakunta: Mikkeli

ViestiKirjoittaja kaze-chan » Ti Helmi 14, 2006 23:46

Kyllä tämä tunne on minua erittäin monesti vaivannut. Minulla on eräs kaveri, josta ajattelen, että hän piirtää paljon paremmin, kuin minä. Otan heti nokkiini, jos näen kyseisen henkilön töitä, yhdenkin. Myöhemmin ajattelen, että: "No tästä ei tule ainakaan mitään, jos en tee mitään!" ja alan taas piirtää. Kaikkein ärsyttävin puoli on se, että jos juuri silloin olen piirtänyt jotain jopa omasta mielestäni hienoa, sitten näen sen kaverin työn, on asiat taas samalla alalla.

Sentään olen jo nykyisin alkanut ottaa itseäni niskasta kiinni ja lujaa! Olen kehittynyt valtavalla nopeudella jopa itseni mielestä...nyt taisin hypätä offtopiciin. Anteeksi...

Mutta hei, Dragonmaster. Sellainen vinkki, että jos sinä oikeasti haluat piirtää ja tulla paremmaksi, eikun kynä käteen ja harjoittelemaan. Se ei onnistu jos masentuu ja meinaa luovuttaa. Juuri noilla hetkillä minusta tuntuu, kuin olisin tuhlannut elämääni, mutta se suoristuu heti, jos ajattelen, että: "Minä en pysty mihinkään, jos annan nyt jo periksi!" Näin se käy.

EDIT: Anteeksi, jos sanoin jotenkin turhan ankaralla tavalla. Ja anteeksi myös nämä valitukseni. Olen hyvin pahoillani. :cry:
Kuva
|Hitsugaya-taichô FC|Kingdom Hearts FC|Ouran High Scool Host Club FC|
Avatar
kaze-chan
Dream Catcher
Dream Catcher
 
Viestit: 653
Liittynyt: Su Tammi 29, 2006 12:39
Paikkakunta: Tampere

ViestiKirjoittaja Viittaperkele » Ke Helmi 15, 2006 00:29

kaze-chan kirjoitti:Mutta hei, Dragonmaster. Sellainen vinkki, että jos sinä oikeasti haluat piirtää ja tulla paremmaksi, eikun kynä käteen ja harjoittelemaan. Se ei onnistu jos masentuu ja meinaa luovuttaa. Juuri noilla hetkillä minusta tuntuu, kuin olisin tuhlannut elämääni, mutta se suoristuu heti, jos ajattelen, että: "Minä en pysty mihinkään, jos annan nyt jo periksi!" Näin se käy.

EDIT: Anteeksi, jos sanoin jotenkin turhan ankaralla tavalla. Ja anteeksi myös nämä valitukseni. Olen hyvin pahoillani. :cry:


Niin, ei minulla ainakaan ole koskaan käynyt luovuttaminen mielessä... Vaikka piirrustus on suoritus, jota voi parhaimmassa tapauksessa vertailla, niin piirtäminen ei ole suorittamista. Ja jos jollakulla se ON suorittamista, niin löytää sitä tekemisen iloa ihan varmasti paremmin jostakin muusta. ^^'
Kuva
Avatar
Viittaperkele
Surkastuma
Surkastuma
 
Viestit: 1259
Liittynyt: La Loka 16, 2004 13:45
Paikkakunta: No mie oon täällä jossai....

ViestiKirjoittaja Scepter » To Helmi 16, 2006 14:31

Minullekkin tulee aina välillä noita alemmuuskomplekseja ja se on todella raivotuttavaa.-.-" Ei enään niin paljoa kuin 4-2 vuotta sitten, lähes ollenkaan itseasiassa, mutta eiköhän asiat muutu kun menen syksyllä kuvislukioon.:p (jos pääsen)

Se masentaa hetkellisesti, ehkä päivän tai pari riippuu vähän, mutta sen jälkeen ajattelen itsekkin tulevani yhtä hyväksi ja ajattelen, että kaikki näkevät toisten työt erilaisin silmin. Toiset pitävät sellaisesta piirrosjäljestä, joka jonkun muun mielestä voisi olla kaikista kamalin...

--------
edit. Onpa kauan kun postasin tämän.. mutta pääsin kuvislukioon, yay!^^ Ja matka jatkuu~ Alkupäässä täällä -lukiossa oli kamalaa nähdä todella upeita töitä seinillä päivittäin, mutta nyt olen jo sen verran tottunut niihin, ettei tunnu missään. Ihailen vain.
Nykytilanne: en saa alemmuuskomplekseja juurikaan muista kuin über professionalejen töistä ja siitä jos jokin puolituttuni tekee hienomman työn kuin minä. Jos vieressäni istuu huomattavasti parempi piirtäjä ja haluan itsekin piirtää tunnilla, en tee mitään tai peittelen työtä kädelläni.:/

Eniten kismittää ne ihmiset, jotka ovat nuorempia ja parempia sekä tyypit, jotka tekevät kuvansa samalla tekniikalla kuin minä. Olen kyllä kehittynyt viimeisne puolen vuoden aikana _todella_ paljon.:o
Viimeksi muokannut Scepter päivämäärä Su Touko 06, 2007 18:12, muokattu yhteensä 1 kerran
Kuva
Y.S.A.K. || The BDSM Tentacle Lair || Akatsuki FC
Avatar
Scepter
Chuunin
Chuunin
 
Viestit: 258
Liittynyt: Pe Touko 13, 2005 15:29

ViestiKirjoittaja Francis » Su Maalis 19, 2006 10:38

Täysin tuttua. En ole mikään mestaripiirtäjä ja siksi olen hieman surullinen, sillä tahtoisin viihdyttää kuvilla kun en osaa sanoin. Toinen unelma-ammattini olisi graafikko, mutta minusta tuntuu että tahdon sinne vain siksi että kaikki kuvittelee graafikoiden olevan hyviä piirtämään. Olen varmaan maailman itsekkäin ihminen.

Mutta niin kauan kun saan mielihyvää piirtämisestä, niin en voi myöskään lopettaa sitä. Älkää tekään.

Mistähän niitä mestripiirtäjiä nykyään sikiää niin kamalasti? :)

Aloitin harrastuksen viisivuotiaana suunnilleen. Olen aina rakastanut kehuja. Olen kai koira.
Kuva
Avatar
Francis
Vastarannan kiiski
Vastarannan kiiski
 
Viestit: 1094
Liittynyt: To Elo 12, 2004 17:43
Paikkakunta: Outlands

ViestiKirjoittaja TAMPEE » Ti Elo 08, 2006 17:08

Minua rupeaa samalla masentamaan ja samalla innostamaan kun näen hyvä kuvia. Tulee semmoinen tunne etten osaa mitään mutta intoa kuitenkin olisi piirtää. Harjoitus tekee mestarin
Avatar
TAMPEE
Genin
Genin
 
Viestit: 184
Liittynyt: To Heinä 20, 2006 12:52

ViestiKirjoittaja Bitenshi » Ti Elo 08, 2006 21:12

Kaikilla piirtäjillä on joskus alemmuuskompleksi... #___# Minä parka olen sitä piirtoharrastuksen alusta asti joutunut kokemaan, isosiskoni kun katsokaas aloitti ennen minua. Siskoni tuntuu olevan luonnonlahjakkuus mitä ikinä hän sitten tekeekin piirrustusmielessä. Hän ei sotke luonnostellessaan, maalaa upeasti, tussaa vakaasti luonnoksensa, värittää loistavasti niin musteella, puuväreillä, lyijykynällä, tietokoneella kuin jopa vahaväreilläkin!! T_T Toisaalta minä olen ollut aina hiukan kärsimätön, siskollani kun saattaa mennä yhden työn tekemiseen montakin päivää, riippuen mistä taiteen huipusta on kyse. Olen hirveän kateellinen siskolleni aina välillä, joskus tulee erittäin vahva alemmuuskompleksi... mutta on siitä hyötyäkin, saan aina välillä hänet piirtämään jotain MINULLE. 8) Ja ne lahjat aivan ihania vasta ovatkin, rakastan niitä.

...mutta minäpä piirän sarjakuvia paremmin kuin siskoni! >:3

Paras kaverinikin on erittäin hyvä piirtäjä... toisaalta koska olemme katsoneet toistemme piirtotaitojen kehittymistä - no, KAUAN - olemme kummatkin hiukan kateellisia toisillemme. Minä piirrän kuulema ihmisiä paremmin ja kaverini on aivan uskomaton eläin piirtäjä. Hänen kuviaan voitte nähdä täällä.

Ja toki on sellaisiakin piirtäjiä joita en tunne henkilökohtaisesti... Tällä sivulla varsinkin!! T_T Mm. Dragonmaster, Rinde, Kuroi88, Scepter... *muuttuu pieneksi ja katoaa lähimpään nurkkaan* Olen ihan pieni mitättömyys. :,D

Eli kyllä, saan alemmuuskomplekseja aina välillä. -__-' Tätä kirjoittaessani sain hetkellisesti aika vakavan masennuskohtauksen, mutta kai se tästä hakkaamalla lähtee. *hakkaa päätään seinään*

Se on kyllä totta, että joskus ällistyttävän hyvät työt inspaavaat aivan valtavasti. :)
Kuva
Ruotsinvihkonsa sottaamisesta vastaa Gomis.
~Y.S.A.K
Avatar
Bitenshi
Missing-nin
Missing-nin
 
Viestit: 1598
Liittynyt: Ma Helmi 14, 2005 08:57
Paikkakunta: Lestijärvi

ViestiKirjoittaja Sarada » Ke Maalis 07, 2007 23:19

Gah, kyllähän sitä alemmuudentunteita tulee, varsinkin DeviantArtissa.
Mutta olen kyllä kehittynyt pari vuotta reilusti, kun olen vertaillut vanhoja kuvia (vihdoinkin kuvia alkaa säästyä talteen :'D) uusiin.
Moni kaverini on tosi taitava piirtäjä, että tulen aina kateelliseksi kun katson heidän töitään (eräät kaksi ovat TOSI taitavia ja he silti sanovat että toinen heistä on se parempi). Erityisen kateelliseksi tulen hyvin väritetyistä töistä, itse kun en ole mikään värittämisen mestari tai edes varmaankaan keskitasoinen. Tosin pienempänä olin vieläkin alemmuudentuntoisempi enkä jaksanut yrittää parempaan kun en nähnyt siihen syytä. Nykyään saan myös paljon alemmuudentunto-tiloja, mutta hienojen töiden näkeminen kannustaa minua jatkamaan ja ajattelen silloin "Vielä minäkin osaan joskus piirtää noin!". Harjoitus on se joka mestarin tekee ja tietysti pitää myös piirtää paljon! Itse opin piirtämään paremmin kun piirtelin mallista (ja sitä aikaisemmin läpi), sillä tavalla opin muistamaan miltä jokin asia näyttää.
Kuva
Avatar
Sarada
Genin
Genin
 
Viestit: 120
Liittynyt: Ma Marras 14, 2005 14:42
Paikkakunta: Siilinjärvi

ViestiKirjoittaja kiko-chan » To Maalis 08, 2007 08:45

Tämä tunne on niin tuttu että hyppäisin samantien mukaan jos joku perustaisi Napoleon-piirtäjien klubin (en kyllä pue hattua päähän).

Eniten potuttaa se kun joku nuorempi piirtää paremmin kun alkaa heti pelätä miten pitkälle hän on päässyt muutaman vuoden päästä. Toinen mikä vaikuttaa on suhteeni piirtäjään. Jos se on joku tuntematon ammattilainen joka on tehnyt vaikka arttia pelille, niin sitä vain ihailee ja yrittää ottaa opiksi. Jos se on joku jonka tuntee edes jotenkuten (ja mitä paremmin tuntee) niin sitä enemmän se raastaa katsella kun sieltä tulee piirroksia kuin jumalan kädestä.

Itse pääsen tunteesta eroon yrittämällä muistaa oman paikkani. Minä olin joskus se joka piirtää asioita tuosta vain... Esimerkkinä vaikkapa se kun tyttöystäväni kysyi yhtenä päivänä miten piirrän olkapäät/hartiat. "Piirrän ne vaan?" "Miten saat niistä niin oikean levyiset?" "Ne tulee automaattisesti? Myöhemmin hän sai vastauksen äidiltään joka keksi että olkapäät = puolikas pää kummallekin puolelle. Aina tuppaa unohtumaan että olen sitä ns. "lahjakasta kastia". En pahemmin luonnostele vaan piirrän suoraan päästäni ja useimmiten se saa kehuja.
Kuva
Avatar
kiko-chan
Super Mama
Super Mama
 
Viestit: 1479
Liittynyt: To Huhti 15, 2004 19:25
Paikkakunta: Gitaroo Planet

ViestiKirjoittaja Aya-san » To Maalis 08, 2007 14:09

Joo, sitä usein kohtaa, näitä nuorempia jotka osaavat piirtää aivan julmetun hyvin. Itse katsoo leuka apposen ammollaan ja on vähällä puukottaa itseänsä lyijykynällä >____> Mutta kai se on, että joillakuilla on vain lahjoja, ja ovat alkaneet harjoittaa niitä jo nuorena. Itsekidutusta on tosiaan se, että katselee esim, fanartteja netistä, tai joku, joka hakkaa sinut omassa lajissasi, esim lyijykynillä värittämisessä.

Kritiikki vasta nostaakin alemmuudentunnetta. Kun olen laittanut piirroksen näytille muille niin olen kyllä huomioinut kaikki virheet mitkä tulee vasta jälkeenpäin huomattua ja olen varautunut, että niistä huomautetaan. Mutta sitten joku tulee ja huomaa esim. 2 uutta virhettä...


No silloin pitää katsoa millaiset ne virheet ovat, esim jos ne ovat anatomiassa, paranna, jos on silmien tasoissa, pidä niihin paremmin huomiota jne, Kun kauan katsoo yhtä kuvaa, niin ei huomaa virheitä, myöhemmin kyllä. Ja saattaa vasta vuoden päästä huomata kunnolla virheet, kun taitosi ovat tulleet paremmaksi.

Aloitin piirtämään....kolme-nelisen vuotta sitten enkä tule lopettemaan. Inhottaa tosin kun en osaa värittää koneella, enkä muuttaa piirustustyyliäni muuta kuin mallista piirtämällä tai jos joku käskee piirtämään semmosen ja semmoisen hahmon...Muutenkin itsekseni piirrän, asennot, hahmojen muodot, esim kasvojen ja muutenkin ovat hyvin samankaltaisia. Kun yrittää keksiä jotain uutta, se ei vaan onnistu. On aina hirveät paineet kun kaverille tekee kuvaa, koska yritän panostaa siihen ja tehdä ihan erilaisen, kun teen tavallisesti. Panostan tuplasti enemmän tavallisesti hahmojen poseihin, taustaan ja väritykseen.

Kai sitä on laiskistunut, kun ei itsekseen vaan jaksa. Inhottavaa huomata, että vuosi sitten piirsi paljon monipuolisemmin, kuin nyt. Mikä neuvoksi?
Kuva
Avatar
Aya-san
Tokubetsu Jounin
Tokubetsu Jounin
 
Viestit: 558
Liittynyt: Pe Heinä 08, 2005 16:15
Paikkakunta: Oulu

ViestiKirjoittaja Lilie » To Maalis 08, 2007 16:51

Alemmuuskompleksia tulee jatkuvasti minulle. Sen siitä saa kun on kuvataidepainotteisessa lukiossa. Siellä on sitten niitä superhyviä piirtäjiä. Nyt olen tosin oppinut elämään sen kanssa, mutta silti se on kurjaa.

Voi olla, että olisin huomattavasti parempi piirtämään, ellei nuoruuteni olisi mennyt jalkapallon kanssa. Edustusjoukkueessa kun oli, meni niin paljon aikaa siihen.
Olen kyllä kehittynyt huimasti tässä ensimmäisen lukiovuoden aikana, mutta..
Alemmuuskompleksi iskee liian usein, eikä nyt varsinkaan auta se, että olen kadottanut intoni piirtää.
Jos katsoo kattoa, mutta ei näe sitä, koska on liian pimeää, katsooko silloin kattoa?
Avatar
Lilie
Academy Teacher
Academy Teacher
 
Viestit: 383
Liittynyt: Ti Tammi 18, 2005 18:23
Paikkakunta: Lahti

ViestiKirjoittaja salakuljettaja » Ti Huhti 24, 2007 20:49

Lilie kirjoitti: Olen kyllä kehittynyt huimasti tässä ensimmäisen lukiovuoden aikana, mutta..
Alemmuuskompleksi iskee liian usein, eikä nyt varsinkaan auta se, että olen kadottanut intoni piirtää.


Senkin palleropöllerö.
Jos sä jatkat tota samaa vauhtia niin sun taitos vaan paranee entisestään taa-daa, susta tulee ihan überpiirtäjä. Sä voit mennä joidenkin heebojen ohitsekin. Esimerkkinä rakas Noora. Se ei ole ottanu mitään huimia harppauksia O.o (Paitsi et sen kisutytöt näyttää paremmilta *nuolaisee huuliaan*)
Nuh, ja sä et ehkä itse diggaa, mutta sulla on kiva tyyli. Vaikka multa tulee välillä ehkä ilkeitäkin ja omallatavallaan vaativiakin kommentteja niin mä olen ottanut asian siltä kantilta, et sä haluat muuttaa sitä. Et kun mä puhuin sulle niistä hiuksista niin sähän vastasit ettet sä voi tyyliäs muuttaa. Siitä mä hämmennyin... Mutta mä olin ylpeä siusta kun piirsit niitä nenuja! :3
Nonni, nyt mä voinkin taas sulkea pääni.
Eiku, en suljekaan. Musta olis kivaa joskus vaan PIIRTÄÄ sun kanssas. Tyyliin joskus tunnilla opettajien nenien edessä ja keskustella töherryksistä. :3 Pointtina se, että sun vieressä on kivaa sählätä ja olis kivaa kuulla sun ajatuksias. (Muuta kuin et piirrä hyvä perse XD)


Alemmuuskompleksi = <3
Tjoo, mä oon ollu kuvataidepainotteisella jo... 4 vuotta ja olen tottunut ja kehittynyt. Yks mun parhaista kavereista oli luokan - ja samalla koko koulun- paras piirtäjä. Oli oikein mukavaa mennä yläasteelle sellasena tappina ja tavata ihan hiton hyvä piirtäjä heti kättelyssä. Se teki mulle kuitenkin palveluksen, sillä jäädessä sen neidon varjoon mä tajusin ettei pointti ollu siinä oonko mä muita parempi vaan siinä opinko mä ylipäätään mitään. Nyt lukion aikana mä olen yrittänyt vain parantaa ja laajentaa mun taitojani vaikka siellä onkin ihan sairaan lahjakasta porukkaa.
Kyllähän se masis iski jonkun maalauskurssin aikana, koska oli oikeasti ihan siellä ja syvällä.. Mutta kyllä siitäkin selvis, koska on kavereita joiden kanssa voi rauhassa angstata ja haukkua kuviksenopettajia XD Rakkaudella.
Avatar
salakuljettaja
Rookie
Rookie
 
Viestit: 89
Liittynyt: Ma Huhti 23, 2007 19:01
Paikkakunta: Tampere

ViestiKirjoittaja miyoko » Ma Huhti 30, 2007 18:53

Ah, tämä on jotain niin tuttua minulle. Netissä pyöriessä [ja miksei IRLkin aina välillä] tulee törmättyä sellaisiin piirtäjiin, joiden töitä katsellessa meinaa oikeasti päästä itku. Ensin sen takia, että se työ on niin pirun hieno, ja sitten sen takia, että sitä katsellessa sitä aina tajuaa, miten tavattoman säälittävän huono piirtäjä sitä itse oikeastaan onkin. Ei kiva. Mutta silti minä tykkään ihan hirveästi katsella muiden töitä, ja vaikka ne olisivatkin ihan eri planeetalta kuin omat värkkäilyni.

Minulla käy usein niin, kun näen jonkun überupean työn, että ensin minulle tulee sellainen masiksen poikanen. 'Voi helvetti, mä en ikinä osais tehdä mitään noin hienoa/ miten toi osaa/ miten toi on saanut ton piirrettyä noin' etc etc. Mutta se menee tosi nopeasti ohi, ja yleensä tilalle tulee sellainen minulle tyypillinen itsepäinen asenne; tyyliin 'perkele, kyllä minäkin osaan piirtää noin, odottakaas vaan!'. Eli yleensä saan tuollaisten yliupeiden kuvien katselusta sellaista energiaa ja motivaatiota alkaa piirtää ja kehittää itseäni aina vain enemmän. Sitä ikään kuin alkaa potkia itseään perseelle nähtyään muiden hienoja piirustuksia, jotta sitten itsekin vielä joku päivä osaisi piirtää yhtä hyvin.
Avatar
miyoko
ANBU
ANBU
 
Viestit: 402
Liittynyt: To Huhti 07, 2005 15:02
Paikkakunta: Tampere

ViestiKirjoittaja Naino » Ke Touko 02, 2007 14:23

Mm, luulen että se alemmuuskompleksi tulee melko lailla kaikille. Suhtautuminen vain vaihtelee. Taito tulee hinnalla, jotkut maksavat kovemman hinnan kuin itse maksaa. Minen ole koskaan halunnut olla musiikin lapsinero, vaikka pianoa olen 17 vuotta soittanut: Sitä tiesi mitä venäläiset ja kiinalaiset ihmelapset joutuvat käymään läpi.
Paras tilanne on silloin kun nauttii piirtämisestä/maalaamisesta niin paljon että voi unohtua tekemään sitä tunneiksi ihan vain sen hauskuuden takia, methinks.

Tällä hetkellä tämä henkilö on aiheuttanut minulle jonkinsortin epätoivon (kehittymisvauhti ja aika-laatu suhde T_T):

Noëllen luonnosthreadi

Mutta hassua kyllä, minulle ei tule apatiaa, päinvastoin, tulee sellainen sisäinen palo piirtämiseen hetijustnytettätasansaanyhtähienon. Leen tulisilmät. XD

Hyvät piirtäjät ovat inspiroivia, ja töitä tutkimalla oppii valllltavasti. I dun' know. Ehkä siun kannattaisi paloitella sen vesiväritaiteilijan töitä osiin? "Okei, son tässä luultavasti tehnyt ensin lyijärillä, toi suurella pensselillä, todennäköisesti laveeraus? Aloitettu kylmillä väreillä, violetti laitettu varjoihin vikana koska sininen kuultaa tuolta läpi..." jne. Siinä tavallaan...saa ajateltua sen työn vähemmän yli-inhimilliseksi, "Hei, minähän tajuan tämän, nyt täytyy vain kokeilla pari kertaa". Teknisen puolen ainakin. :3
“But however will you find me?”

“Good relations in one life usually translate into blood relations in the next.”

“So this applies to this life and forever after?”

“Yes, forever after.”
Avatar
Naino
Student
Student
 
Viestit: 29
Liittynyt: To Marras 23, 2006 19:16

Re: Alemmuudentunne

ViestiKirjoittaja Karuoru » La Tammi 12, 2008 17:34

...on tuttu tunne. Mutta luonnon lakiin kuuluu, että aina on isompi kala; siksi en ikimaailmassa ole lyömässä hanskoja tiskiin. Oppiminen ja onnistuminen, nimenomaan itsensä voittaminen on vanhempaa kuin tuo loputon 'mä-oon-ihan-paska'-fiilistely. Miksei tätä alemmuudentunteen huonoutta voisi kääntää nurinkurin; ihminenhän oppii matkimalla, mikä on eri asia kuin törkeä laiton plagiointi ja silleen. Jos ei aseta itselleen rajoja ja kategorioita, kuten nykyään vähän kaikkialla tupataan tekemään, ja sen mukaan lasketaan kaikki ihmisarvosta lähtien, vaan antaa universumin laajeta omalla vauhdillaan, kehitys on myös rajaton. Tai no melkein; tää on vaan hyvä idea, ei mikään lopullinen totuus.
Kuva
Avatar
Karuoru
Genin
Genin
 
Viestit: 131
Liittynyt: Ti Tammi 08, 2008 02:23
Paikkakunta: Tornio

EdellinenSeuraava

Paluu Perinteinen taide

Paikallaolijat

Käyttäjiä lukemassa tätä aluetta: Ei rekisteröityneitä käyttäjiä ja 1 vierailijaa

cron