MsUchiha, voi sinua. Kyllä se on ihan ymmärrettävää, ettei vielä osaisi uida. Kuka siihen pakottaa? Et sinä mikään vammainen kuitenkaan ole, sen voin luvata.
Minulle on elämän varrella sattunut kaiken näköistä.
Joskus, kun lenkitin erästä koiraa, jota kävin huvikseni lenkittämässä silloin tällöin, tein sen virheen, että lähdin pieneen juoksuun. Tarkoitukseni ei tietenkään ollut juosta koko aikaa, mutta koira vaikutti käsittävän sen niin ja lähti itse kauheaan kaahaukseen. En pystynyt juoksemaan kunnolla ja seuraava virheeni oli, että painoin sitä remmin jotain ihmeen "jarrutus nappulaa". Sitten kävi niin, että koira lähti vetämään minua asfalttia pitkin perässään. Jäi muutamiksi päiviksi siitä ihan kiitettävät jäljet.
Joskus aikoja sitten onnistuin läimäyttämään auton oven kiinni niin, että sormeni jäi väliin. Hirveän porun siitä kyllä sain, kun olin silloin vielä kovin pieni.
Eräänä kesänä jälleen joskus pienenä onnistuin kolhimaan molemmat polveni. Toinen meni siitä, kun sen hetkiset kaverini ottivat aikaa, kuinka nopeasti pystyisin ajamaan tietyn lenkin. Kaaduin pyörällä ja se hiertyi hiekkaan. Se mätäni jonkin ajan kuluttua

. Toinen polveni meni siitä, kun ajoin vahingossa puskaan

. Olen minä niin järkevä...
Tässä en itseasiassa satuttanut itseäni, vaan olin onnettomuuden aiheuttaja. Pienenä (vaihteeksi) pamautin siskoani kuistin ovella. Hänellä ei vieläkään ole iskun kohtaan kasvanut kunnolla kulmakarvoja.

Olin hirveä kauhukakara.
En nyt muista enempää, mutta on niitä lukuisia muitakin tapahtunut ainakin lapsuudessani. Sellaistakin, kun kerran eräs luokkalaiseni asetti vahingossa päällä olevan silitysraudan käteni päälle. Onneksi se ehti olla siinä vain hetken, joten mitään pysyviä jälkiä ei jäänyt.
Niin! Kerran hyvinkin pienenä polveni kolahti matkalaukun kulmaan. Tuli sitten sairaalareissun verran verta. Minulla on siitä vieläkin muisto, koska siihen pistettiin jotain sinistä iholiimaa, joka muuttui parin päivän päästä ihoni väriseksi.
Sitten kerran purin kaveriani käteen niin, että häneltä katkesi verisuoni. Ja hei, tuolloin olin jo kuudes-luokkalainen.
Juu, no ei tule oikein muuta enää mieleen...