Tarpeeksi kieroutta (Narusasu)

Täällä voit esim kysyä oikeinkirjoituksesta, mainostaa tarinaasi tai jopa julkaista tarinasi ;)
Vastaa Viestiin
Avatar
Aya-san
Tokubetsu Jounin
Tokubetsu Jounin
Viestit: 558
Liittynyt: Pe Heinä 08, 2005 16:15
Paikkakunta: Oulu
Viesti:

Tarpeeksi kieroutta (Narusasu)

Viesti Kirjoittaja Aya-san »

Noniin, ja niille jotka ovat kysyneet, niin olen kirjoittamassa Sasuke-homolle viimeistä lukua, nyt olen pitänyt taukoa kirjoittamisessa liki kuukauden ja olen valmis palaamaan srovin ääreen.

AU
Varoitukset: R-tasoinen, saattaa nousta.
Disclaimer: En omista näitä hahmoja vaan ne ovat Kishimoton ja minä vain leikin niillä. Naruto on OOC eli pientä hyperiä emme näe, hän on 23-vuotias kuten Sasuke.
Summary: Kaksi täysin erilaista ihmistä kohtaavat tarkoituksella. Naruton pelissä toimivat ainoastaan hänen sääntönsä.

Niin ja tämä on sitä NaruSasua. EDIT:// Kaksi ensimmäistä lausetta ovat Aven käsialaa ja muutenkin tätä fikkiä on Aven kanssa mietitty, kuten kahvilajuttukin ^^

Enjoy!

Luku 1: Valmisteluja





Uzumaki Naruto sai aina mitä halusi. Oli kyse sitten uudesta autosta, vaatekerrasta tai huoneistosta, hän sai mitä halusi ja minkä miehen halusi
Ja nyt hän halusi Sasuke Uchihan.

Se olisi pitkästä aikaa kunnon haaste Narutolle. Kenestäkään miehestä ei ollut. Hyvä on, ehkä ponihäntäisestä Irukasta oli ollut, mutta se nyt vain johtui siitä, että tämä oli niin hyväsydäminen ja aivan liian arka kaikenlaiseen mihin Naruto koitti suostutella. Oli se loppujen lopuksi onnistunut, kukaan ei voinut vastustaa viattoman näköisiä silmiä. Mutta kun mies oli niin… häveliäs. Se oli vieras käsite Narutolle tätä nykyä.. Tylsä suoraan sanottuna. Joten Iruka tuli pian heivattua mäkeen. Niin kuin moni muukin.

Mutta Sasuke. Hän oli mies, jota kukaan ei ollut pojan 23-vuotisella taipaleella saanut. Ei mies, eikä nainen. Hänen ympärillään sanottiin suorastaan tuntevan kylmän muurin joka käski pysymään kaukana hänestä. Mustissa silmissä ei paljastunut mikään tunne eikä niiltä kalpeilta ohuilta huulilta ollut koskaan kuultu helliä sanoja.
Mutta Naruto saisi sen onnistumaan . Sen hän oli päättänyt kun oli kuullut tuosta pojasta ja hänen maineestaan ensimmäisen kerran Shikamarulta. Laiska ponihäntäinen mies oli ollut lähinnä käsitettä ystävä hänelle, mutta myös petikumppani.
Kun tämä laiska nuorimies oli eräs ilta kertonut ensimmäistä kertaa mustatukkaisesta saavuttamattomasta jääprinssistä, vaaleatukkaisen miehen silmiin oli syttynyt omituinen pilke ja päättäväinen hymy oli ilmestynyt hänen kasvoilleen.

Haasteet oli tehty voitettaviksi. Kun Naruto oli päättänyt jossain, hän tosiaan hoiti loppuun sen minkä oli suunnitellut. Elekielen ja tunteitten mestarina hän sai jäänkin sulamaan kuumuudesta jonka hänen katseensa sai aikaan. Voi kyllä, vaaleatukkainen oli kuin demoni, ei irrottanut kynsiensä otettaan saaliista ennekuin se oli täysin hänen vallassaan.
Ja kuten jo aikaisemmin oli tullut selville, miksi Naruto ei onnistuisi? Kaikki lankesivat ansaan, hänen ulkomuotoonsa joka näytti olevan täynnä tappuraa ja suurehkoihin silmiin, jossa jotkut näkivät viattomuuden.
Hän virnisti kierosti tupakka sormissaan kun suunnitteli kuinka saisi kiedottua Sasuken pauloihinsa ja näkisi sen kalpean ihon näykittynä ja punertavana. Pelkkä ajatus sai hänen selkäpiissänsä kulkemaan kylmät väreet. Voitontunne oli aina kutkuttanut häntä, se tunne joka valtasi hänet silloin oli niin huumaava, että Naruto suorastaan janosi sitä.
Odota vain Sasuke... Tällä kertaa virne leveni niin paljon että terävät kulmahampaat paljastuivat ja saivat blondin pojan näyttämään melkein eläimelliseltä. Sitä hän olikin, nimittäin sängyssä.
”Kuin demoni” he olivat sanoneet. ”Ne kynnet tekivät minuun ihooni sellaisia haavoja, että niistä jäi melkein arpia! Kannattaa olla varovainen hänen kanssaan”

Pitkät sormet tumppasivat tupakan ikkunalautaan ja Naruto heitti sen ikkunasta ulos. Käsi nousi pörröttämään entisestään kullankeltaisia hiuksia, jotka melkein peittivät täysin hänen taivaansiniset silmänsä.
Niin viattoman näköiset silmät joitten sinestä tuli mieleen taivas ja niin paljon niitten silmien takana oli kieroutta ja suoranaista julmuutta mutta samalla tyhjyyttä. Elämänilon menettänyt sielu.
Kuin sen merkkinä, ettei hän ollut täysin puhdas, hänen kummallakin poskella oli kolme arpea. Muistona eräästä hengenvaarallisesta puukkonujakasta vuosia sitten. Liian paljon, liian nuorena oli hänen ruumiinsa ja mielensä joutunut kokemaan. Jotain korvaamatonta oli särkynyt hänessä tuolloin. Ja tässä oli sen lopputulos. Pimeys oli ottanut hänet valtaansa, eikä hellittäisi otettaan

Askeleet kaikuivat vain hänen tyhjässä asunnossa kun Naruto veti takkinsa niskaansa ja paiskoi ulko-ovensa kiinni. Työt kutsuivat.
Hän oli pätkätöissä siellä sun täällä ja oli nyt hankkiutunut tarjoilijaksi kahvilaan, joka oli Sasuken vakiopaikka.
Ja tietenkin se oli aivan sattumalta. Niin kuin parhaassakin shoujo-mangassa.


Naruto vilkuili hiljaisen kahvilan seinällä olevaa kelloa ja naputti kärsimättömästi kynällä kassakoneen reunaan. Hän oli jaksanut vetää sosiaalista ja mukavaa rooliansa henkilökunnan naisille aamukymmenestä lähtien mutta nyt hänellä ei todellakaan olisi aikaa joka ikiselle lirkuttajalle.
Ja niin kuin aina ennenkin, kun kello löi tasan puoli kolme, mustatukkainen mies astui kahvilan ovesta sisään ärtynyt ilme kasvoillaan. Hän oli aina ajoissa. Aina.
Oli toiminnan aika.
Naruto veti sinisiä silmiään entistä enemmän auki ja leväytti kasvoillaan vihjailevan mutta samalla laiskan hymyn ja lähestyi mustatukkaista poikaa joka oli istahtanut vakiopaikalleen, taaimmaisen nurkan pöytään

”Aina ajallaan Uchiha.” Hän sanoi venyttelevästi ja virnisti toiselle pojalle, joka ei kiinnittänyt häneen mitään huomiota vaan asetti märkää takkia tuolin selkämykselle. Takin alta paljastui solmio ja puhtaanvalkoinen kauluspaita josta ei Uzumakin harmiksi näkynyt yhtään läpi.
Naruto käkätti julmasti mielessään. Vielä Sasuke ei kiinnittänyt häneen huomiota. Mutta niin oli aina. Tämä oli kehittynyt suoranaiseksi peliksi heidän välilleen. Voittajaa ei ollut koskaan selvinnyt eikä sellaista tarvinnutkaan tähän.
Pikimustat silmät viimein nostivat katseensa ja katsoivat häntä suoraan silmiin. Vielä täysin ilmeettömänä. Naruto tuijotti häntä takaisin ja toinen käsi lanteilla.
Hän oli varma että hänen siniset silmät olivat mahdollisimman läpipääsemättömät ja samalla kylmät. Sen huomasi tavasta, kuinka Uchiha tuhahti huvittuneesti.

”Niin haluatko sinä sitä tavallista? Vai kelpaako pelkkä silmänruoka?” Naruto sanoi virnistäen huvittuneesti. Sasuken suupieli nytkähti omituisesti ja vaaleatukkaisen virne vain leveni.
No voi elämä, ei enempää voinut reagoida häh? Hän murisi mielessään ja odotti toisen vastausta.

”Olet joka kerta kysynyt tuota ja joka kerta olet saanut saman vastauksen Uzumaki.” Mustatukkainen poika sanoi ja huokaisi kyllästyneesti. Naruto vain räpytteli vastaukseksi viattoman näköisenä silmiään levittäen ne mahdollisimman suuriksi.
”Kuka, minäkö?” Vaaleatukkainen poika hihkaisi pirteästi ja oli kääntymässä ympäri viemään tilausta kun hänen käteensä tartuttiin tiukasti. Naruto käännähti hieman hämmästyneenä Sasukea kohti, joka katsoi häntä alta kulmain vaarallinen polte silmissään.
Tai ainakin olisi ollut ehkä jollekulle muulle paitsi perverssille blondille.
”Ja tällä kertaa et laita sen sekaan jotain pippuria tai muuta sellaista talon puolesta. Onko selvä Uzumaki Naruto?” Viileä ja kylmä ääni murisi uhkaavasti.
Vai ollaan sitä kiukkuisia…
Siniset silmät levittäytyivät entisestään ja vaaleatukkainen poika nyökkäsi pelokkaan näköisenä. Ote hänen ranteeltaan irtosi hetkessä. Uchihan kalpeille kasvoille oli noussut omahyväinen hymy joka kieli voitosta jonka Sasuke oli luullut saavansa.
Kuinka vähän hän tiesikään.

Blondi kääntyi tiskiä kohti ja kasvoille levisi pirullinen ilme ja poika suorastaan hyppelehti kun hän meni tiskin taakse valmistamaan Sasuken tavallisen kupillisen tummaa vahvaa kahvia. Nurkkapöydässä mustatukkainen poika katsoi hänen peräänsä ja pyöritti suurieleisesti silmiään samalla kun huokaisi syvään.
Melkein jokainen kerta oli Naruto pistänyt omiaan nuoren miehen kahviin ja leivokseen jos tummatukkainen nuori mies oli sellaista mennyt tilaamaan.

Sasuke Uchiha ei ollut kertaakaan valittanut asiasta muulle väelle.

~*

Kaksi hoikkaa nuorta miestä käveli keskellä hämärää kaupungin keskustaa. Blondi poika ja ruskatukkainen poika jonka hiukset oli sitaistu ponihännällä ja löntysti väsyneen näköisenä. Naruton ilmeettömiltä kasvoilta ei voinut lukea mitään. Hän vain välillä puhalsi savuvanan suustaan kun otti tupakan kapeitten sormiensa väliin. Poika pysähtyi ja jäi hetkeksi aikaa katsomaan siniharmaan savun kohoamista yöilmaan. Vähän edempänä kadulla Shikamaru pysähtyi eikä aluksi sanonut mitään.
”No, kuinka piirittelysi sujuu jääprinssin kanssa?” Hän kysyi tyynesti, katsomatta toiseen poikaan, joka edelleen tuijotti yötaivaalle.
Naruto kääntyi häntä kohti silmät tuikkien ja väläytti hänelle hymyn, joka olisi hurmannut jonkun muun lapsekkuudellaan, mutta ei Shikamarua. Hän kyllä tiesi mitä oli meneillään noitten viattomien silmien takana. Ehkä liiankin hyvin.
"Olenko muka koskaan epäonnistunut häh?" Kuului vastaus. Ponihäntäinen mies huokaisi syvään ja virnisti pienesti.
"Niin, et koskaan. Sinä saat saaliisi Naruto, ennemmin tai myöhemmin." Sanoissa ei ollut sarkasmin häivääkään. Se oli toteamus.
Vaaleatukkainen ei vastannut vaan hymyili tällä kertaa ilottomasti ja jatkoi matkaa, Shikamaru perässä ja vain savuvana jäi heidän jälkeensä.

~*

”No, otatko muuta?” Poika naputti jalkaa odottelevasti kun Sasuke laiskasti nosti katseensa lehdestä. ”En.” Hän vastasi lyhyesti, muttei syventynyt takaisin lehtensä pariin vaan jäi tarkastelemaan vaaleatukkaista poikaa joka vielä katsoi häntä.
Jokin tuossa pojassa oli saanut mustatukkaisen pojan kiinnostuksen heräämään siitä lähtien, kun blondi oli tullut töihin tähän kahvilaan, johon Sasukella oli tapana tulla rauhoittumaan suoraan töistä. Se oli Lontoon laidalla ja oli sopivan rauhallinen eikä sieltä ollut pitkä matka hänen työpaikkaansa. Paikka oli ollut rauhallinen syrjäisen sijaintinsa vuoksi ja se sopi tälle kyyniselle miehenalulle vallan mainiosti.

Sitten, nuo sinisen silmäparin omistava poika oli astunut tähän kahvilaan ja samalla Sasuken elämään. Kyllä, todellakin Sasuke oli tuntenut jotain alusta lähtien.
Naruton olemuksessa, lapsenomaisissa kasvoissa ja silmissä oli jotain, mitä hän ei ollut nähnyt missään muulla kenessäkään. Jotain sellaista, mitä Uchiha oli etsinyt ehkä kaikilta kasvoilta joita oli silmillään katsonut elämänsä aikana.

Naruto oli vain niin kiehtova ja ristiriitainen ihminen. Välillä blondi oli niin vihjaileva. Kaiken, mitä hänellä oli mielessään pystyi lukemaan noista silmistä sinisistä silmistä. Joskus hänestä ei voinut kuvitella mitään irstasta vaan oli kuin itse viattomuus. Silloin tällöin pojalla oli käynyt mielessä että aivan kuin Naruto olisi näyttelijä, joka osasi vain elekielen loistavasti, mutta pyyhkäisi sen ajatuksen nopeasti mielestään kun näki miten tunteet pulpahtelivat toisessa niin helposti pintaan. Hän hymyili epäilyksilleen pienesti ajatuksissaan.
Eihän sellainen voisi olla mahdollista.

Hänen mietiskelynsä kuitenkin katkesi kun Sasuke hoksasi vaaleatukkaisen katsovan häntä toinen kulma koholla kummeksuen.
”Niin? Jos et kerran ota mitään niin miksi tuijotat minua…” Tämän sanoessaan hän kumartui lähemmäs ja Uchiha melkein pystyi haistamaan Uzumakin tupakanhajuisen hengityksen.
”..kuin haluaisit kipeästi jotain?” poika jatkoi ja katsoi toista vihjaileva hymy huulillaan.
Uchiha Sasuke säilytti tyyneytensä. Ainakin melkein.
Hento puna oli uhkaavasti nousemassa tämän poskille.
Kirottua!
Toinen oli hyvin lähellä oikeaa vastausta. Viileä poika tosiaan halusi jotain tai oikeastaan jotakuta...

Tuhahdus vain kuului vastaukseksi kapeitten huulien välistä ja hän nojasi kämmeneensä ja katsoi mitään puhumatta tyynesti takaisin. Naruto nousi seisomaan. ”Ei sitten.” Hän napautti takaisin kyllästyneen näköisenä ja lähti kävelemään tiskiä kohti, kun Sasuke sai idean. Ehkä älyttömimmän ja teineimmän elämässään.
Mutta eihän hän ole aikaisemmin välittänyt mitä muut ajattelivat, joten miksi alkaisi välittämään nyt?
”Hei kuule!” Sasuken älähti, vähän liian suureen ääneen, koska puolet kahvilan asiakkaista kääntyi katsomaan häntä. Kuin myös vaaleatukkainen poika joka oli ollut kävelemässä tiskiä kohti tarjotin kädessään.
”Niin?” Naruto vastasi hieman hämmentyneen näköisenä. ”Minä…” Kalpea poika aloitti.
Naruto nosti kulmaansa odottavan näköisenä tuttu virne huulillaan.
”Hmm?”
”Olisiko sinulla hetki aikaa?” Uchiha sanoi lopulta, hän tunsi lämmön poskillaan ja kirosi hiljaa mielessään ihmisen kykyä punastua mitä noloimmilla hetkillä.
Vaaleatukkaisen pojan poskille nousi häkellyttävän syvä puna ja hänen katseensa painui tarkastelemaan lattiaa.
”…O-ok” Hän sanoi ja nyökkäsi arasti, katse edelleen lattiassa ja sormet näpräsivät tarjottimen reunaa.
Sasuke hymyili mielessään voitonriemuisena. Naruto oli niin uskomattoman suloisen näköinen tuollaisena kun tämä joskus menetti tunteittensa hallinnan.
Kuinka vähän Uchiha tiesikään että mielessään Uzumaki Naruto teki aivan samoin.

Kun edelleen punastunut poika istahti häntä vastapäätä mustatukkainen poika ei voinut muuta kuin naurahtaa pienesti. Toinen katsoi häntä kummeksuen mutta Sasuke ei jaksanut välittää siitä.
Keskustelu alkoi.

Jes! Jotain vastakaikua isku-yrityksiini kerrankin! Lämpenihän hän vihdoin ja viimein. Nyt täytyy vain olla tarkkana tässä tai ei tule kesää.
Naruto arkaili aluksi, sitten hän vilkastui keskustelun edettyä ja tultua kiivammaksi hänen kätensä viuhtoivat ankarasti elehtiessään. Se kaikki oli tarkkaan suunniteltua, tarkoituksellista ja hiottua.
Mikään tunne ei ollut oikeaa. Eikä koskaan ollutkaan. Sisimmässään vaaleatukkainen ei tuntenut mitään, vain kärsimättömyyttä.
Iisisti nyt vaan. Kohta saalis on häkissä. Naruton silmät säkenöivät kun hän näytti kieltä uhmakkaalle Uzhihalle joka katsoi häntä huvittuneesti toinen kulma koholla
..Eikä pysty pyristelemään pakoon.

Miten hitossa minä tähän päädyin? Sasuke mietti samalla kun hän pyyhkäisi mustat suorat etuhiuksensa pois silmiensä tieltä puolihuolimattomasti.

Ja minä olen vaikeasti saavutettavissa…Taitaa se kuva pirstoutua tämän jälkeen ja kunnolla. Hän viileän itsevarmasti vastaili ja kommentoi toisen puheita mutta välillä hänenkin kuorensa murtuili pikkuhiljaa siruiksi ja hänen minänsä nosti päätään. Itsepäisen ja itsevarman Uchihan. Sasuke Uchiha, jota kukaan muu ei ollut päässyt näkemään sitten hänen kuolleitten vanhempiensa, sitten hänen isoveljensä jälkeen.

”Naruto~ Tule pois sieltä haaveilemasta jo! Työt kutsuu!” Huusi mustatukkainen tyttö, jonka hiukset oli laitettu saparoille molemmin puolin päätä.
Keskustelu katkesi salamannopeasti ja Sasuke vilkuili ympärilleen, asiakkaita oli tosiaan alkanut tulla kahvilaan hieman tavallista enemmän ja kaikki työntekijät olivat työn touhussa.

Paitsi tietenkin eräs nimeltä mainitsematon blondi.

”Joo joo Tenten!” Naruto huikkasi, vilkaisi Sasukea kohti ja iski silmää anteeksipyytävän näköisenä. ”Jutellaan taas joku kerta Sasuke!” Hän supatti ennen kuin pinkaisi tiskin luo Tentenin höykkyytettäväksi. Tyttö oli melkein ainoa, joka katsoi että tämä ei lorvinut koko aikaa. Temari hänen lisäkseen katsoi joskus, mutta hänellä tuntui olevan valikoiva näkö. Muut työntekijät tuurasivat Narutoa jos oli tarvis, blondi oli heitäkin tuurannut kun olivat kiinnostuneita jostain muusta kuin työnteosta.

Sasuke katsoi hetken ajan Naruton perään, ennen kuin siemaisi unohtuneen ja jo kylmäksi menneen kahvinsa ennen kuin alkoi tehdä lähtöä. Pitkästä aikaa tuli keskusteltua Uzumakin kanssa noin. He olivat tosiaan rupatelleet aina hieman, mutta siitä oli jo pitkä aika, kun Naruto oli jäänyt istumaan pöytään hänen kanssaan. Keskustelu oli aluksi ollut kylmänpuoleista ja kestänyt vain parisen minuuttia, Sasuke oli ensiksi mielummin halunnut juoda kahvinsa rauhassa mutta ajan ja sinnikkään yrityksen kanssa oli nuorimies jo tottunut siihen että sinisilmä istahti joskus hänen pöytään ja alkoi juttelemaan hänelle sitä sun tätä, mitä hänelle on tapahtunut ja niin edespäin lapsellisen innokkaasti.


Kun mustatukkainen poika astui ulos kahvilasta, hän kuuli Naruton huutavan hänelle ”Seuraavaan kertaan Sasuke!” ja hymähti hiljaa ennen kuin lähti kävelemään pitkin katua..



Kului pari viikkoa, Naruto alkoi tiheämmin jäädä istumaan Uchihan pöytään, eikä Sasuke pahastunut siitä enää lainkaan. Heidän keskustelunsa pitenivät, ne alkoivat kestää siinä puolisen tuntia.
Pari kertaa mustat silmät olivat jääneet katsomaan näyteikkunan läpi Naruton selkää, ennen kuin hän lähti kävelemään katua pitkin.

Sitten, Sasuke tuli eräänä iltana myöhään kahvilaan, työpalaveri oli kestänyt pitempään kun oli odotettu. Vaaleatukkainen tervehti tavalliseen tapaan, toi kahvin ja jäi istumaan seuraksi. Ulkona satoi rankasti ja pimeni äkkiä. Heidän rupateltuaan aikansa katuvalot syttyivät ulkona ja sade muuttui kaatosateeksi. Kahvila hiljeni, vaikka ihmisiä tuli sisälle sadetta pakoon, tunnelma oli silti hiljainen.

Pitkän aikaa juteltuaan Uchiha vilkaisi lopulta kelloa, joka näytti jo seitsemää ja alkoi tehdä lähtöä. Hän kiroili harmistuneena kun huomasi kaatosateen ulkona.
”Hemmetti mikä ilma.” Hän murahti itsekseen ja haroi mustia kiiltäviä hiuksiaan samalla kun katsoi ikkunasta ulos. Kun pikimustat silmät käänsivät katseensa takaisin pöydän toiselle puolelle, blondia ei enää ollutkaan siinä, istumassa häntä vastapäätä. Uchiha vilkuili hämmentyneenä ympärilleen, hän ei ollut edes kuullut toisen lähtöä paikalta.

Hetken päästä hän jatkoi takin laittamista ylleen ja muuta hän ei ehtinytkään tehdä, sillä blondi ryntäsi hänen vierelleen, mutta ilman tarjotinta tällä kertaa, viininpunainen pitkä takki yllään.
”Me suljemme juuri, niin päätin tulla mukaasi yhtä matkaa!” Naruto hihkaisi iloisesti ja heilautti kättään tiskiä päin ja kiirehti ulko-ovea kohti. Pojan ääni kuulosti luonnottoman selkeältä ja äänekkäältä hiljaisessa kahvilassa. Sasuke hymähti itsekseen, huokaisi syvään ja seurasi ilopilleriä perässä ulos kaameaan kaatosateeseen.

Ulkona Naruto alkoi avaamaan isoa mustaa sateenvarjoaan, jonka alle he molemmat mahtuivat. Naruto hymyili hänelle pienesti kun he kävelivät lähekkäin ja Sasuke ei hymyillyt takaisin, mutta tunsi lämmön leviävän kehonsa joka sopukkaan. He jatkoivat matkaa hiljaisuuden vallitessa, kadulle ei kävellyt heidän lisäkseen ketään muuta.

Oikeastaan Sasuke piti sateesta. Silloin kaikki oli hiljaista ja hämärää ja usein tuntui, että koko maailma nukkui kun äänet vaimenivat ja pelkkä sateen ropina kuului katolla ja pisarat valuivat ikkunoita pitkin.
Nytkin hän piti rauhallisuudesta ja hän piti siitä, että Naruto oli hänen vierellään. Blondikin oli vielä aivan vaiti.
Koska Naruto Uzumaki mietti myös. Hän mietti sitä, miten kannattaisi toteuttaa seuraava siirto.
Olen lähellä maalia, mutta vielä on liian aikaista. Pieni ennakkoaavistus tulevasta olisi vallan mainio… Hän vilkaisi nopeasti syrjäsilmällä Sasukea, pikimustat silmät kuitenkin huomasivat Naruton katseen ja blondi hymyili pienesti takaisin.

Odota vain Sasuke… Naruto tunsi tavoitteensa olevan yhä lähempänä. Sasuken kanssa asiat olivat edenneet ihan mukavasti alkukankeuden jälkeen. Niin monena iltana hän oli nauranut Sasukelle kun oli tupakoinut parvekkeella ja tuijottanut kaukaisuuteen.
Hän saisi todistettua että saisi aivan minkä halusi. Tyytyväisyys valtasi hänen mielensä .

”Täällä ei kulje enää ketään tähän aikaan illasta kun sataa.” Naruto sanoi ja vilkuili ympärilleen.
”No ei, kuka vaivautuisi ulos tällaisena ilmalla?” toinen vastasi ja tuijotti tiehen.

Pian, liian pian Sasuken mielestä, hän huomasi olevansa lähellä kotikatuansa.
”Me olemme lähellä kotiani” Hän sanoi ajatuksissaan.
Naruto vilkuili rivitaloja, joitten lähelle he olivat ajautuneet.
”Jaajaa.” Hän sanoi hiljaa ja sitten pysähtyi paikoilleen. Sasuke pysähtyi myös, mutta vähän edemmäs ja katsoi uteliaasti toista olkansa yli.
”Mitä sinä jäit patsastelemaan? Ala tulla jo.” Hän ärähti. Naruto vain katsoi häntä, silmät puoliummessa.

Mitä hittoa?

Tummatukkainen poika kääntyi ja oli jatkamassa matkaansa, kun kuuli toisen askeleet. Kun Sasuke kääntyi oli blondi poika aivan hänen takanaan. Siniset silmät olivat puoliummessa ja katsoivat intensiivisesti pikimustia silmiä ja huulet olivat hieman raollaan. Uchiha ei ollut huomannut, kuinka lähelle toinen oli nojautunut, mutta nyt, kun Naruton hengitys tuntui hänen kasvoilla tiedosti kiusallisesti sen.
Hän tunsi lämmön leviävän ympäri kehoansa ja tunsi selvästi, kuinka puna kohosi hänen kasvoilleen. Vähemmän kalpeampi kuin aikaisemmin oleva Sasuke nielaisi pienesti ja jäi tuijottamaan toista, silmät laajentuneina.
Vähän lähemmäs ja…

Kalpea ja kapea käsi kohosi koskettamaan toisen leukapiitä ja kohotti sitä pienesti.

…me suutelisimme.

Äkkiarvaamatta, blondi hypähti taaksepäin, omahyväinen virne kasvoillaan.
”Nähdään Sasuke! Pitää mennä nyt!” Naruto hihkaisi, vilkutti ja jätti ällistyneen Uchihan paikalle erittäin epä-Sasukemainen ilme kasvoillaan.
Hänen sormensa koskettivat kapeita ja liki valkoisia huulia ja hänen poskiltaan puna katosi.

Niin mitä?!



Pilkkopimeässä asunnossa, mustatukkainen poika istui sängyn laidalla, kasvot käsissänsä ja kertasi illan tapahtumat yhä uudelleen ja uudelleen. Varsinkin sen kävelykohtauksen. Sekavat ajatukset kulkivat hänen päässänsä, eikä niistä ottanut mitään selkoa.

Miksi hän edes teki niin? Kyllähän hän melkein koko ajan tekee jotain ehdottelevaa, mutta nyt hän näytti olevan kerrankin tosissaan hetken ajan. Luoja, luulin hetken ajan että hän ihan oikeasti suutelisi! Sitten hän oli kuin mitään ei olisi tapahtunut, hymyili vaan niin itsevarmasti ja häipyi.

Poika huokaisi syvään ja hento hymy kohosi hänen huulilleen. Toisin sanoen hän tietää miten tunnen ja kiusoittelee. Jaksaa hänkin olla kiero hitto vie.

Sasuke kohotti päätänsä ja tuijotti avonaisesta ikkunasta ulos kasvot päättäväisen näköisenä.
Kävi miten kävi, hän ei pääse näin vähällä tästä!

Toisaalla blondi poika tuijotti yksikseen keittiön pöytänsä kulunutta pintaa. Hän oli jo unohtanut, kuka kerran oli. Nykyinen on vain kuori, näytelmän hahmo, jonka naruja Naruto vetelee miten tahtoo. Moni on yrittänyt niitä naruja hänen lisäkseen vedellä, mutta vaaleahiuksinen demoni ei ole koskaan antanut edes tilaisuutta siihen.

Joskus, hänellä oli syytä elää ja jopa tunteet. Kerran Naruto oli Naruto joka osasi hymyillä aidosti ja tuntea kipua tai lämpöä rinnassaan. Rakkaus ja viha, kuinka lähellä ne olivat ja kuinka helppoa oli ylittää se raja niitten välillä. Niitten mukana oli hänen elämänhalunsakin kadonnut, mutta hän oli vain liian laiska vetämään sitä lopullista naarmua ihoonsa, painamaan liipaisinta. Liian laiska elämään myöskin kunnolla. Vain jonkin tavoittelu toi hänelle tyydytystä näinä aikoina.

Hän sormellaan seurasi pöytään kuluneita ja painuneita naarmuja. Ne tuntuivat sileiltä hänen ihoansa vasten. Siniset silmät eivät katsoneet oikein kunnolla mihinkään. Ne olivat puoliummessa ja pitkät silmäripset verhosivat niitä. Sininen oli melkein harmaata niissä. Poika näytti kyllästyneeltä. Tähän elämäänkö vai itseensä? Vastaus olisi ensimmäinen. Pian haukotus kohosi hänen kurkustaan ja keltainen pehko painui pöydälle. Otsa kolahti puista pintaa vasten.

Rakkaus oli hänelle kirosana.

Mutta osaisiko joku parantaa hänen haavansa?
[/b]
Viimeksi muokannut Aya-san, Ma Elo 07, 2006 16:49. Yhteensä muokattu 1 kertaa.
Kuva
Avatar
karasuka
Chuunin Exam Supervisor
Chuunin Exam Supervisor
Viestit: 628
Liittynyt: Ma Syys 19, 2005 08:39
Viesti:

Viesti Kirjoittaja karasuka »

EKA!

Prkl. Sä teit sen taas, sait mut koukuttumaan. Mä melkein jo tiedän tän päättymisen mutta mitä sitte... wah, kosto elää, Sasuke- temee! :twisted: (Hyss, en minä sitä oikeasti sääli tässä enkä Narutoakaan, HYSS). Wah. Helkutin hyvä.

Anteeksi kauhea tulva mutta :oo TYKKÄÄNTYKKÄÄN! Varsinkin kaksi vikaa lausetta. Awh <3 Täydellistä.
Avatar
Aya-san
Tokubetsu Jounin
Tokubetsu Jounin
Viestit: 558
Liittynyt: Pe Heinä 08, 2005 16:15
Paikkakunta: Oulu
Viesti:

Viesti Kirjoittaja Aya-san »

*virnistää kulmahampaat paljastuen*
No sepäs mukavaa rakas Gure-san x) Kakkoslukua kirjoitan jo kuumeisesti <3
*antaa karkkia koska kommasi ekana*
Kuva
Avatar
Ave-chan
Onigiri desu~
Onigiri desu~
Viestit: 1566
Liittynyt: Su Touko 15, 2005 23:17
Paikkakunta: Uleåborg

Viesti Kirjoittaja Ave-chan »

Aaaa, Aya-ystäväiseni, sä laitoit tämän jo ^^

Oon oikeestaan mesessä sanonu aika lailla kaiken, mitä tästä tuli mieleen, mutta yks pikku juttu... Jos sulla on mahdollisuutta oikoluettaa ja tarkistuttaa ne jollakin toisella, kannattaa kokeilla kysyä, koska se yleensä auttaa korjaamaan virheitä :) Bongasin joitain erikoisia lauserakenteita, jotka kaipaisivat ehkä hieman hiomista... ;D

Mutta hyvä alku, ei siinä mitään. Tykkäsin, vaikka oonkin truu sasunaru-fangarl 4-evah niiQ!!!1+ Innolla jatko-osaa oottamaan ^^
Avatar
Aya-san
Tokubetsu Jounin
Tokubetsu Jounin
Viestit: 558
Liittynyt: Pe Heinä 08, 2005 16:15
Paikkakunta: Oulu
Viesti:

Viesti Kirjoittaja Aya-san »

Hii, minä jo Ave osasin odottaa (ja pelätä) kommenttiasi ^^
Pistänkö vaikka sinulle betaukseen? Ei oikein muita ole :3
Siellä on ainaki yksi outo lauserakenne, pari kaveri vaan huomautti siitä ^^;;

Pistin tämän nyt vaan tänne et kaveri saa luettua tämän kun sille ei voi lähettää mutta nah, jätän tämän tähän ja kun olen korjannut, pistän sen tilalle :3

Kiitos kommastasi *bow*
Kuva
Avatar
siddy
ANBU
ANBU
Viestit: 447
Liittynyt: Pe Heinä 08, 2005 16:00
Paikkakunta: Oulu
Viesti:

Viesti Kirjoittaja siddy »

Mäki tykkään kahesta vikasta lauseesta, kuten jo ihkutin sulle. ;D Sä teet Narutosta niin kieron, että alkaa oikeestikki kohta pelottamaan... Ja punasteleva Sasuke, naminami.

"Tällä kertaa virne leveni niin paljon että terävät kulmahampaat paljastuivat ja saivat blondin pojan näyttämään melkein eläimelliseltä. Sitä hän olikin, nimittäin sängyssä. "
Vuavuavua! Muutteliksä tätä kohtaa vai muistelenko omiani?

Ja sit sulla on tuolla vissiin vielki se ikkunalauta-homma :3

Jatqa, tai sit kerrot mulle miten tulee jatkumaan. Jookoskookos?
Don't hate us if we make you smile
Avatar
karasuka
Chuunin Exam Supervisor
Chuunin Exam Supervisor
Viestit: 628
Liittynyt: Ma Syys 19, 2005 08:39
Viesti:

Viesti Kirjoittaja karasuka »

*ottaa karkit vastaan* .. Karkkia <3 Kierous on parasta. Varsinkin Narutolla koska se saatanan punasteleva pikku-uke Naruto saisi painua kuuseen. Kiero-Naruto murskaa sen. GRR. ;D :twisted: Okei. Ehkä mun pitäisi mennä nukkumaan.

JÄTKÄ ON ELÄIN.
Avatar
siddy
ANBU
ANBU
Viestit: 447
Liittynyt: Pe Heinä 08, 2005 16:00
Paikkakunta: Oulu
Viesti:

Viesti Kirjoittaja siddy »

karasu- kirjoitti:*ottaa karkit vastaan* .. Karkkia <3 Kierous on parasta. Varsinkin Narutolla koska se saatanan punasteleva pikku-uke Naruto saisi painua kuuseen. Kiero-Naruto murskaa sen. GRR. ;D :twisted: Okei. Ehkä mun pitäisi mennä nukkumaan.

JÄTKÄ ON ELÄIN.
Joo, mut ei Naruto saa olla liian ilkeä, ettei se satuta Sasuke-ukea liikaa. >_O
Don't hate us if we make you smile
Avatar
karasuka
Chuunin Exam Supervisor
Chuunin Exam Supervisor
Viestit: 628
Liittynyt: Ma Syys 19, 2005 08:39
Viesti:

Viesti Kirjoittaja karasuka »

No saa se nyt vähän ku Sasuke on semmonen pikku piru. Mutjoo. *köhinää* minä ja minun Morita-obsessioni menen pois joo. Nukkumaan. HEIVAAN.
Avatar
Aya-san
Tokubetsu Jounin
Tokubetsu Jounin
Viestit: 558
Liittynyt: Pe Heinä 08, 2005 16:15
Paikkakunta: Oulu
Viesti:

Viesti Kirjoittaja Aya-san »

xD Kiva. Älä kysy mikä minulle tuli kun piti tehdä tuollainen...Kai sain Sasukesta tarpeekseni ja päätin antaa opetuksen tässä muodossa. Tyksin Naruton luonteesta tässä älyttömästi. Eräs kaverini sääli jopa molempia joten kivaa kun sympatiaa saavat.

Tuo kohta on muistaakseni ollu aina tommoinen :3 Kai xD Ja joo, jatkoa tulee, kakkoslukuu olen jo kirjoittamassa ja olen muutenkin sieltä sun täältä pätkiä kirjoittanut ja tiedän miten tämä koko hoito loppuu.

Ja siellä niitä typoja on, pistän betalle heti kun kerkeen .3 Toisin sanoen Avelle, hän ja Minori ovat loistavia siinä hommassa ja heiltä oppii :oops:

En tiedä loppuuko tämä seuraavassa, riippuu tuleeko siitä yhtä pitkä kuin tästä luvusta (joka on pisin luku minkä olen ikänäni kirjoittanut!) joten silloin saattaa olla mahdollista.
Kuva
Avatar
Aya-san
Tokubetsu Jounin
Tokubetsu Jounin
Viestit: 558
Liittynyt: Pe Heinä 08, 2005 16:15
Paikkakunta: Oulu
Viesti:

Viesti Kirjoittaja Aya-san »

Muru: Niinpä, mutta onko kukaan edes sanonut että Draco on hyvännäköinen :´D
Kiitoksia että tykkäät x)[/b]
Kuva
Avatar
Rinde
fakkuoshimashita
fakkuoshimashita
Viestit: 1347
Liittynyt: Ti Tammi 17, 2006 19:48
Paikkakunta: lol tokio
Viesti:

Viesti Kirjoittaja Rinde »

Luulin ettei kukaan enää Chasing Naruton jälkeen uskalla kirjoittaa NaruSasuaXD hyvä että olin väärässä, näin se on oikeinpäin!! Ja hyvin alkoi tämä tarina, odotan innolla lisää. En nykyään oikeen jaksa Shonen-ai ficceja paljoa lueskella mutta tämä piti otteessaan. Ihanaa kun se on Lontoossa, ihan näkee mielessään ne käppäilemässä siellä:) hyvin tehty AU piristää aina niin paljon koska sitä huonoa on LIIKAA. Tykkäsin paljon myös siitä että tässä edetään hitaasti. Liian monet s-a/yaoi ficit nojaa siihen fyysiseen puoleen, kaikki menee suitsait ja ketään ei edes satuXD mutta tätä psykologiaa on paljon hauskempi lukea! Naruto on ihan paras ja onnistuit myös jossain missä ei varmaan kukaan muu ole onnistunut, nyt mä haluan ottaa _Sasuken_ syliin ja antaa sille keksin. Hoohoo, mutta se ansaitseekin kyllä vähän piiskaa... eikun oppia vähän nöyryyttä.

Lisää!!
Kuva
someting something AIRSPACE

Enter the Lair
Y.S.A.K
DevA
Avatar
Aya-san
Tokubetsu Jounin
Tokubetsu Jounin
Viestit: 558
Liittynyt: Pe Heinä 08, 2005 16:15
Paikkakunta: Oulu
Viesti:

Viesti Kirjoittaja Aya-san »

Rinde Ottaa Sasuke syliin ja antaa sille keksi? Mitä hattivattia :lol: En kyllä minäkään kuvitellut saavani jossakin aikaan tuollaista reaktiota... xD Mutta aika hyvin sitten x)

Kyllä, c-Naruto on legeendaarinen fikki herranpieksyt :shock: Siitä oikeastaan minäkin innostuin Narusasuun :3 Se on niin..awwh, Sasuke on niin hassun uke jajajaj...Se on vaan niin hyvä *ponnekas nyökkäys*
Kyllä, Naruton mieltä ja muuta psykologista on kivaa kirjoittaa ^-^ Minä kun luulin että tässä edetään liian nopeaa.. xD Mut juh, olen samaa mieltä. Ärsyttävää kun mennään suurinpiirtein heti sänkyyn ja tosiaan, ketään ei satu >D Pohjustus on kaikkein mukavinta, tosin pikapano-fikit tietyllä tyylillä tehtynä on hyviä myös.

Ja Maqi Tämä lähtee betaukseen Avelle heti kun muistan lähettää hänelle kun mesessä yht aikaa ollaan ^^;;
Hyvä kun kerroit tuosta, pidän täst edes mielessä :3
Kuva
Avatar
Rinde
fakkuoshimashita
fakkuoshimashita
Viestit: 1347
Liittynyt: Ti Tammi 17, 2006 19:48
Paikkakunta: lol tokio
Viesti:

Viesti Kirjoittaja Rinde »

Darayka kirjoitti:Ja asiasta poiketen, voisiko joku laittaa linkin siihen paljon puhuttuun c-Naruto ficciin? Joohanjoohanjoohan... Kun huvittaisi se lukea. Paljonkin.
Chasing Naruto ja vikan kappaleen NC17 versio löytyy akaitsumen yahoo-communitystä, linkki muistaakseni sen profiilissa. Enjoy, this is goooooooooood;)
Kuva
someting something AIRSPACE

Enter the Lair
Y.S.A.K
DevA
Avatar
karasuka
Chuunin Exam Supervisor
Chuunin Exam Supervisor
Viestit: 628
Liittynyt: Ma Syys 19, 2005 08:39
Viesti:

Viesti Kirjoittaja karasuka »

VAADIMME JATKOA.

D:
Vastaa Viestiin