Eka tarinani, JATKOA LISÄTTY 22.10!! Arvostelkaa.. ;D

[Roosa-chan]

Voisin nimetä tämän Maanantaiksi.

No, tässä tää nyt on, eka stoorini, varmaan aivan hirveä, mutta lukekaa ja antakaa rakentavaa kommenttia. Tähän ei sisälly mangaa millään tavalla, anteeksi, rakkaat lukijat ^^

Ja tästä alkaa...



Katsoin vasemmalle -ja siinä hän oli. Eetu, koulun söpöin poika. Ainakin minun mielestäni. Olin ollut ihastunut häneen viimeiset neljä vuotta, ja siinä hän nyt seisoi, vieressäni, ja tarttui käteeni.
- "Elisa, mä... mä tykkään susta... tosi paljon..."
Punastuin. "Tämä ei voi olla totta."

Piip piip piip piip piip piip!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!

Ei taas! Aina tuon typerän herätyskellon pitää pilata kaikki!
-"Elisaaaa! Olet jo myöhässä!!", Äiti huusi alakerrasta.
- "Joo joo, mä tuun!"
Maanantai. Miksi jonkun on pitänyt keksiä sellainen päivä kuin maanantai? On tarpeeksi kamalaa mennä kouluun ihanan viikonlopun jälkeen, mutta sitten pitää olla vielä niin huono tuuri, että matkalla kouluun minun täytyy tietysti kaatua pyörällä, suoraan Eetun päälle!

- "Öh... Sori oikeesti, mun olis pitäny kattoo eteeni..."
- "Ei mitään, sattuuhan noita..."
Että pitääkin olla noin söpö, ja vielä kohtelias! Grauh...
Eetu katsoi minua silmiin, ja hymyili. Varmasti punastuin. Väänsin naamani jonkinlaiseen epätoivoiseen virneeseen.
- "Haluatko kulkea samaa matkaa?", hän kysyi.
- "Joo, voinhan mä..."

Koulussa oli tietysti ensimmäiseksi matikkaa. Klassisen karmea aloitus maanantaiaamulle. En malttanut odottaa välituntia, sillä en kestänyt matikkaa, ja ennen kaikkea, Eetu oli siellä, välitunnilla siis.
Eetu oli yhdeksännellä, minä vasta kahdeksannella, joten meillä ei ollut yhtään yhteisiä tunteja, ja sitä kirosin usein mielessäni. Tälläkin hetkellä tein juuri niin.

- "Elisa, vastaisitko kysymykseeni...?", opettaja keskeytti ajatukseni.
- "Eh... itseisarvo...?"
- "Väität siis, että vastaus kolmen neliöjuureen on itseisarvo? Herätys, tyttö hyvä!"
- "Anteeksi, olin omissa ajatuksissani..."
Aina, AINA kun ajattelen jotakin muuta kuin matematiikkaa, opettaja kysyy juuri minulta! Tämä on niin väärin....
Kling kling kling kling!!!

Välitunti! Pelastus!
Ulkona istuin vakiokeinuuni odottamaan parasta ystävääni Rosaa. Viiden minuutin odotuksen jälkeen hän vihdoin saapui.
- "Sori että kesti, mun piti saada toi yks kuvistyö valmiiksi..."
- "Joo, ei mitään, mutta arvaas mitä mulle kävi aamulla..."

Juuri kun olin aloittamassa kertomustani siitä, kuinka kaaduin Eetun päälle, huomasin, että eräs ysiluokkalainen poika, Petteri, koulumme pahin kiusaaja, oli tulossa kaveriporukkansa kanssa suoraan meitä kohti.

- "Mitäs kakarat?" Petteri kysyi erittäin ivallisesti.
Emme vastanneet. Ajattelimme, että he lähtisivät pois, jos olisimme hiljaa. Mutta sitten se tapahtui, hän hyökkäsi kimppuuni! Hän hyppäsi päälleni ja painoi minut maahan, kavereidensa kannustaessa vieressä. Hän löi. Rosa ei voinut mitään, sillä hän oli paljon pienikokoisempi kuin nuo pojat. Juuri, kun olin alkamassa huutaa, Eetu tuli paikalle. "Alkakaa vetää, teillä ei ole mitään syytä tai oikeutta kiusata tuota tyttöä!" Ajattelin, että he eivät kuuntelisi, mutta yllättäen Petterin ote hellitti, ja he juoksivat pois.
Eetu nosti minut ylös.
- "Sattuiko pahasti?"
- "Ei... kai..."
- "Mulla olis sulle asiaa, Elisa.", Eetu sanoi.
- "Ööh... okei..."
Eetu veti minut pihan perälle. Olin aikeissa kiittää häntä, kun hän yhtäkkiä tuli lähemmäs. Nyt se hakkaa mut! Tässä ei käy hyvin...
Sitten, yhtäkkiä, hän suuteli minua! Ihmettelin ensin, mutta vastasin suudelmaan. Jos se helvetin herätyskello herättää minut nyt, se lentää kyllä ulos ikkunasta!
Ei herättänyt. Se, mitä oli juuri tapahtumassa, oli totta!
Kellot soivat, emme välittäneet. Olin niiiiin rakastunut, rakastunut!
Suudelma lakkasi äkkiä.
- "Elisa, mä rakastan sua. Alatko sä mun kanssa?"
- "Ehdottomasti!"[size=18][/size]


Yritin tehdä tähän sellaisen lopun, mistä olisi hyvä jatkaa, ja sitä jatkoa haluttaisiinkin... saas nähdä, onnistuinko

[toma]

Harvoin tänne tulee kirjoiteltua, koska arvosteluni ovat köyhiä, mutta yritetään silti.
Joo, tarina oli hyvä. Niin hyvä, että aluksi etsin kirjoitusvirheitä, mutta sitten unohdin sen ja jatkoin vain lukemista...
Sama juttu kuin MsUchihalla, minuakin häiritsee se, että käytät repliikkiviivaa ja lainausmerkkejä samaan aikaan.
Ja tarinasta vielä, on kiva lukea tarinoita, jotka voisivat tapahtua oikeasti, mutta ois voinu laittaa syyn, miks ne jätkät hyökkäs niitten kimppuun. Harvoin kukaan hyökkää kenenkään kimppuun ilman syytä ja jos vielä kaiken lisäksi ne on tyttöjä. Kyllähän koulukiusaajat kaikkia kiusaa, mutten voi uskoa, että ne kiusais alemmalla luokalla olevaa tyyppiä, joka on vielä toista sukupuolta. Mutta isossa maailmassa kaikkea voi tapahtua.
Mutta jos jatkoa tulee, niin kyllä mä sen ehdottomasti luen.

[Roosa-chan]

Juu kiitos noista vinkeistä, en olisi uskonut että tuota kehuttaisi ollenkaan... ^^

Olen sitten tainnut nukkua nuo äidinkielen tunnit kun mietin että miten nämä vuorosanat nyt tähän laittaisi... ^^

Lisää vaan kommenttia...

Niin ja vaikka tämä kysymys ei tainnutkaan olla tarkoitettu minulle, niin luulisin, että nämä -> " - merkit ovat lainausmerkkejä...?

[Roosa-chan]

[b] Mä sain tämmösen inspiksen ja kirjotin toisenkin osan. ^^
Tää on vähän pervohko, ehkä silti joku k-12 riittää...




- Öh... eiköhän meidän kannattaisi mennä sisälle...?, Eetu sanoi.
- Ai joo... totta...

Seuraavaksi oli äidinkieltä, inhoan äidinkieltä, mutta nyt vain leijailin luokkaan välittämättä muiden oppilaiden katseista tai opettajan epätoivoisista yrityksistä huomauttaa siitä, että olen myöhässä.
- Anteeksi..., sanoin vain hajamielisesti, ja istuin paikalleni.

En voinut ajatella muuta. Hän, Eetu, oli suudellut kaikista koulun tytöistä JUURI MINUA, ja halunnut seurustella JUURI MINUN kanssani...
- Elisa, mitä minä juuri äsken sanoin?, opettaja keskeytti ajatukseni. Keräsin kaiken rohkeuteni ja sanoin hänelle: "Anteeksi ope, en kuunnellut, en ole juuri nyt sillä tuulella..."
- Ja millähän tuulella hyvä neiti sitten on?
- Minä uskon, että se ei kuulu sinulle millään muotoa.
- Ja minähän uskon, että kuuluu, minun täytyy nyt kyllä antaa sinulle jälki-istuntoa, keskiviikkona....
En jaksanut enään kuunnella, vajosin ajatuksiini, ja sinne jäin.

Kello soi, pääsimme kotiin. Sain opettajalta jälki-istunto lapun ja vihaisen huomautuksen siitä, että tunnit ovat opiskelua varten. Mumisin jotakin vastaukseksi, ja lähdin ulos.
Pihalla Eetu seisoi jo odottamassa minua.
- Moi Elisa, haluaisitko sä tulla meille...?
- Joo, mielelläni, jos se vaan sopii.
- Ehdottomasti, mennäänkö?
Haimme pyörät ja lähdimme ajamaan.
Eetu asui aivan lähellä meidän kotiamme, vain muutaman sadan metrin päässä.
- Mennään sisälle, mun pitää näyttää sulle jotakin..., Eetu sanoi.
- Öö... okei...

Sisälle päästyämme menimme Eetun huoneeseen, ja hän sulki oven.
- Niin mitä sä halusitkaan mulle näyttää...?
- Tän.
Eetu alkoi lähestyä minua. Hän tönäisi minut sängylle, ja istui viereeni.
Se... sehän raiskaa mut!!
Ei sentään. Eetu otti taskustaan pienen rasian, joka näytti ihan tupakka-askilta.
- Poltatko sä...?
kysyin häneltä.
- Miten niin? Poltatko sä sitten, vai...?
- En, mutta eikö toi, mikä sulla on kädessä, oo tupakka-aski?
- Ei?? Miten niin?
Sitten huomasin, että ei se mikään tupakka-aski ollut, se oli tavallinen rasia.
- Ai, se näytti ihan..., mumisin hänelle. Nolasin sitten itseni täydellisesti. Hienoa, Elisa.
- Se on itseasiassa sormusrasia. Mä ostin sulle tän sormuksen, haluutko sä sen?, Eetu sanoi hyvin söpösti.
- Ei sun olis tarvinut!, sanoin hiljaa, yrittäen peittää innostustani.
Eetu otti sormuksen esiin, ja laittoi sen sormeeni.
- Se.. se on kaunis! Kiitos!!
sanoin, ja halasin häntä. Eetu veti minut lähemmäksi, ja suuteli minua.
- Mun... mun pitää kertoa sulle yks juttu., hän keskeytti suudelman.
- Siitä vaan.
- Ööh... Mulla on yks tosi idioottimainen haave...
- Ja se on...?
- Nähdä sut ilman vaatteita!, Eetu sanoi aivan punaisena.
- Mitäh?!?!
Mitä helvettiä se höpöttää?!
- Sä kuulit kyllä. Saanko mä toteuttaa sen haaveen?



Tässä tää toinen osa sitten oli, jatkoa tulossa, kun jaksan kirjottaa...

[Roosa-chan]

Pidempiä pätkiä siis....
Voin laittaa, kunhan vain jaksan kirjoittaa...
Apua, kirjoitusvirhe, kamalaa!!

Enhän minä saa tehdä kirjoitusvirheitä... xD Joo siis hyvä kun huomautit.

[toma]

Aika pian tuli jatkoa... No, ensimmäinen osa oli mielestäni parempi. Tähän oli tullut pari virhettä, mutta ei kovinkaan paljon. Ja muistit laittaa joko - tai " ! Minäkin jäin kaipaamaan vähän pidempiä osia. Ei kovin paljoa ehdi tapahtua ton pitusessa pätkässä, jos lisäks on monta riviä reploja... Mutta anyway hyvä jatko-osa oli.
Ja muista, että vaikka inspiksiä tulee noin vain kesken kaiken, on hyvä suunnitella tarina huolella. Niin vältytään turhilta virheiltä ja rakenne pysyy kasassa. Ei haittaa, vaikka seuraava osa ei tulis pariin viikkon, kunhan tarina pysyy hyvänä.
Mutta jatka vain kirjoittamista

[Roosa-chan]

Kiitos taas, mä oon vähän tämmöinen "äkkipikainen"...

Mutta seuraava osa on suunnitteilla, teen siitä sitten pidemmän.

[Roosa-chan]

Muru: Mitä kospottia?? Roosa-chan, miksei mulle kerrottu tästä ficistä?? Nyt vasta tämänkin huomasin...
Joo, palautettah. ^^
Pätkät on tosiaan aika lyhyitä.. Ja kun aloin lukea tätä ajattelin että "Ei kospotti tää on joku tällainen teiniraksuficci jossa on liikaa sohjo (shoujo)-mangan sekoilua.."
Mutta sitten kun luin ton toisen osan lopun, niin mielipide muuttui! Hah, se Eetu on joku pervertti joka raiskaa sen ja tappaa ja viiltelee ja paloittelee ja, ja..! (oloni tuntuu jotenkin raa'alta..)
Niin.. Juoni eteni todella nopeasti, mutta kun luvutkin ovat lyhyitä, niin ei kai se haittaa..
Jatka jatka! Ehdottomasti, kirjoittamiseen pitää aina kannustaa! ^^

Juu, anteeksi Muruseni... ^^ mä en tajuu miten mä saatoin unohtaa, mutta seuraavasta osasta kerron sulle ensin...