
No, tässä tää nyt on, eka stoorini, varmaan aivan hirveä, mutta lukekaa ja antakaa rakentavaa kommenttia. Tähän ei sisälly mangaa millään tavalla, anteeksi, rakkaat lukijat ^^

Ja tästä alkaa...

Katsoin vasemmalle -ja siinä hän oli. Eetu, koulun söpöin poika. Ainakin minun mielestäni. Olin ollut ihastunut häneen viimeiset neljä vuotta, ja siinä hän nyt seisoi, vieressäni, ja tarttui käteeni.
- "Elisa, mä... mä tykkään susta... tosi paljon..."
Punastuin. "Tämä ei voi olla totta."
Piip piip piip piip piip piip!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!
Ei taas! Aina tuon typerän herätyskellon pitää pilata kaikki!
-"Elisaaaa! Olet jo myöhässä!!", Äiti huusi alakerrasta.
- "Joo joo, mä tuun!"
Maanantai. Miksi jonkun on pitänyt keksiä sellainen päivä kuin maanantai? On tarpeeksi kamalaa mennä kouluun ihanan viikonlopun jälkeen, mutta sitten pitää olla vielä niin huono tuuri, että matkalla kouluun minun täytyy tietysti kaatua pyörällä, suoraan Eetun päälle!
- "Öh... Sori oikeesti, mun olis pitäny kattoo eteeni..."
- "Ei mitään, sattuuhan noita..."
Että pitääkin olla noin söpö, ja vielä kohtelias! Grauh...
Eetu katsoi minua silmiin, ja hymyili. Varmasti punastuin. Väänsin naamani jonkinlaiseen epätoivoiseen virneeseen.
- "Haluatko kulkea samaa matkaa?", hän kysyi.
- "Joo, voinhan mä..."
Koulussa oli tietysti ensimmäiseksi matikkaa. Klassisen karmea aloitus maanantaiaamulle. En malttanut odottaa välituntia, sillä en kestänyt matikkaa, ja ennen kaikkea, Eetu oli siellä, välitunnilla siis.
Eetu oli yhdeksännellä, minä vasta kahdeksannella, joten meillä ei ollut yhtään yhteisiä tunteja, ja sitä kirosin usein mielessäni. Tälläkin hetkellä tein juuri niin.
- "Elisa, vastaisitko kysymykseeni...?", opettaja keskeytti ajatukseni.
- "Eh... itseisarvo...?"
- "Väität siis, että vastaus kolmen neliöjuureen on itseisarvo? Herätys, tyttö hyvä!"
- "Anteeksi, olin omissa ajatuksissani..."
Aina, AINA kun ajattelen jotakin muuta kuin matematiikkaa, opettaja kysyy juuri minulta! Tämä on niin väärin....
Kling kling kling kling!!!
Välitunti! Pelastus!
Ulkona istuin vakiokeinuuni odottamaan parasta ystävääni Rosaa. Viiden minuutin odotuksen jälkeen hän vihdoin saapui.
- "Sori että kesti, mun piti saada toi yks kuvistyö valmiiksi..."
- "Joo, ei mitään, mutta arvaas mitä mulle kävi aamulla..."
Juuri kun olin aloittamassa kertomustani siitä, kuinka kaaduin Eetun päälle, huomasin, että eräs ysiluokkalainen poika, Petteri, koulumme pahin kiusaaja, oli tulossa kaveriporukkansa kanssa suoraan meitä kohti.
- "Mitäs kakarat?" Petteri kysyi erittäin ivallisesti.
Emme vastanneet. Ajattelimme, että he lähtisivät pois, jos olisimme hiljaa. Mutta sitten se tapahtui, hän hyökkäsi kimppuuni! Hän hyppäsi päälleni ja painoi minut maahan, kavereidensa kannustaessa vieressä. Hän löi. Rosa ei voinut mitään, sillä hän oli paljon pienikokoisempi kuin nuo pojat. Juuri, kun olin alkamassa huutaa, Eetu tuli paikalle. "Alkakaa vetää, teillä ei ole mitään syytä tai oikeutta kiusata tuota tyttöä!" Ajattelin, että he eivät kuuntelisi, mutta yllättäen Petterin ote hellitti, ja he juoksivat pois.
Eetu nosti minut ylös.
- "Sattuiko pahasti?"
- "Ei... kai..."
- "Mulla olis sulle asiaa, Elisa.", Eetu sanoi.
- "Ööh... okei..."
Eetu veti minut pihan perälle. Olin aikeissa kiittää häntä, kun hän yhtäkkiä tuli lähemmäs. Nyt se hakkaa mut! Tässä ei käy hyvin...
Sitten, yhtäkkiä, hän suuteli minua! Ihmettelin ensin, mutta vastasin suudelmaan. Jos se helvetin herätyskello herättää minut nyt, se lentää kyllä ulos ikkunasta!
Ei herättänyt. Se, mitä oli juuri tapahtumassa, oli totta!
Kellot soivat, emme välittäneet. Olin niiiiin rakastunut, rakastunut!
Suudelma lakkasi äkkiä.
- "Elisa, mä rakastan sua. Alatko sä mun kanssa?"
- "Ehdottomasti!"[size=18][/size]
Yritin tehdä tähän sellaisen lopun, mistä olisi hyvä jatkaa, ja sitä jatkoa haluttaisiinkin... saas nähdä, onnistuinko
