Viiltely
- korvapuusti
- Jounin
- Viestit: 1003
- Liittynyt: Pe Maalis 25, 2005 09:56
- Paikkakunta: PIMEÄ REIKÄ!
- olZu^
- Tokubetsu Jounin
- Viestit: 586
- Liittynyt: Ma Kesä 13, 2005 15:48
- Paikkakunta: Lappeenranta The city of Kings
- Viesti:
Minusta kyllä viiltely on yksi maailman tyhmimmistä tavoista purkaa pahantunnettaMutta otti koville päästä siitä pahasta tavasta kun aikoinaan ei keksinyt muutakaan keinoa poistaa pahantunnetta.
Itse en viiltele enkä muutenkaa tee mitään itsensä kiduttavaa juttua(jos nyt hulluja sauna kilpailuja oteta mukaan) . Ei kyl nyt tähä hätää tuu mitää muuta mielee viiltelystä
- Ave-chan
- Onigiri desu~
- Viestit: 1566
- Liittynyt: Su Touko 15, 2005 23:17
- Paikkakunta: Uleåborg
Ahhhh. En nyt oikein tiedä, mitä sanoa tähän MsUchihan viestin jälkeen. Oma kantani on, että on surullista, jos viiltelee, mutta se on kuitenkin oma valinta, josta ei ole korkeintaan muuta kuin mielipahaa toisille. Toiset laittavat tatuointeja, toiset lävistyksiä, toiset viiltelevät. Totta kai syyt ovat erilaiset, mutta kyseessä on kuitenkin oma keho. Uskallan kuitenkin väittää, että viiltelyn taustalla on usein mielenterveydellisiä ongelmia (esim. masennus), joihin pitäisi voida ensisijaisesti puuttua. Veikkaisin, että viiltely loppuu sitten kun paha olo loppuu - sehän on kuitenkin tapa purkaa sitä.
Ja MsUchiha: tämä ei nyt ole sitä loukkaantumista viestistäsi, enemmänkin pienen järkytyksen sekaista yllättyneisyyttä. Olen joissakin kohdissa samaa mieltä kanssasi, mutta toisissa huomaan kyllä, miten kapea maailmankatsomuksesi on. Ensinnäkin, viiltelyyn johtavat syyt ovat erilaisia jokaiselle, sillä ihmisillä on erilainen sietokyky ympäristön luomaa stressiä kohtaan. Se, että minä kestän jotain, ei tarkoita että sinä kestäisit jotain ja toisinpäin. Mun mielestä on järkyttävän typerää sanoa, että "mikään syy ei ole hyvä viiltelyyn."
- Talo paloi: okei sitä sattuu, pääasia että on kuitenkin hengissä.
- Kukaan ei välitä/perheenjäsenet hakkaa: helvetin kauhea tilanne, mutta avun kanssa siitä ehkä selvitään.
- Koko perhe kuoli: Okei, nyt menee jo tiukoille. Minä, teini-ikäinen itseni kanssa kamppaileva lapsi vasta, jonka puoli maailmaa katoaa hetkessä kun vanhemmat, siskot ja koira kaupan päälle ottavat ja vainautuvat. Enpä tiedä, ehkä saisin ajatukset heistä pois jos kokisin jotain kovempaa kipua, en tiedä.
- Joutua raiskauksen uhriksi: jotkut tappavat itsensä, koska heille on käynyt näin. On varmastikin helppoa sanoa, että ei raiskauksen uhriksi joutuminen nyt mitään sellaista aiheuta, kerran se kirpasee ja sitten onkin jo taas kunnossa ja ihanaa lalalalaa. voi luoja, EI. Se aiheuttaa sellaiset arvet ja itseinhon tunteet; miksi minä, mitä mä tein ansaitakseni tämän? Elätä koko ajan pelossa ja muistaa kaikki mitä tapahtui... Suoraan sanottuna, jos minä itse tulisin raiskatuksi, en olis yhtään varma pystyisinkö elämään sen kanssa.
Huomiota, välittämistä ja rakastamista viiltelyllä...? Jaah. Jaa että tällä lailla. En ainakaan itse muista nähneeni yhdenkään tuntemani viiltelijän kulkevan ympäriinsä niin että arvet näkyisivät. Viiltely on kuitenkin keino purkaa sitä omaa pahaaoloa kuten Yayako viestissään sanoi, eikä pyytää äitiä katsomaan kun osaa ajaa ilman käsiä. Ja että elämä pitäisi kestää vaikka itku silmässä ja hampaat irvessä, koska se on elämää. No tuosta voidaan olla kyllä montaa mieltä, ite haluaisin kyllä elää kymmenen vuotta onnellisena kuin kolmekymmentä kituuttaen.
Viiltely on uskoakseni useimmiten avunhuuto ja merkki siitä, että jotain on nyt vialla ja pahasti. En usko että tavallinen ihminen huvikseen ottaisi veitten käteen ja alkaisi kirjoittelemaan kiinaa käsiinsä/jalkoihinsa, vaan että se on keino poistaa sitä pahaaoloaan, kun ei pysty sitä muuten käsittelemään. Sori Suchi jos loukkasin, sun nuoret mielipiteet vaan tuppaavat välillä olemaan niin pystysuoran jyrkkiä ja ehdottomia että vanhempia ihmisiä järkyttää ja ainakin itelläni saivat lyömään kämmentä otsaan.
Niin ja tosiaan, en ole itseäni viillellyt vaikka välillä on siltä kyllä tuntunut.
Ja MsUchiha: tämä ei nyt ole sitä loukkaantumista viestistäsi, enemmänkin pienen järkytyksen sekaista yllättyneisyyttä. Olen joissakin kohdissa samaa mieltä kanssasi, mutta toisissa huomaan kyllä, miten kapea maailmankatsomuksesi on. Ensinnäkin, viiltelyyn johtavat syyt ovat erilaisia jokaiselle, sillä ihmisillä on erilainen sietokyky ympäristön luomaa stressiä kohtaan. Se, että minä kestän jotain, ei tarkoita että sinä kestäisit jotain ja toisinpäin. Mun mielestä on järkyttävän typerää sanoa, että "mikään syy ei ole hyvä viiltelyyn."
- Talo paloi: okei sitä sattuu, pääasia että on kuitenkin hengissä.
- Kukaan ei välitä/perheenjäsenet hakkaa: helvetin kauhea tilanne, mutta avun kanssa siitä ehkä selvitään.
- Koko perhe kuoli: Okei, nyt menee jo tiukoille. Minä, teini-ikäinen itseni kanssa kamppaileva lapsi vasta, jonka puoli maailmaa katoaa hetkessä kun vanhemmat, siskot ja koira kaupan päälle ottavat ja vainautuvat. Enpä tiedä, ehkä saisin ajatukset heistä pois jos kokisin jotain kovempaa kipua, en tiedä.
- Joutua raiskauksen uhriksi: jotkut tappavat itsensä, koska heille on käynyt näin. On varmastikin helppoa sanoa, että ei raiskauksen uhriksi joutuminen nyt mitään sellaista aiheuta, kerran se kirpasee ja sitten onkin jo taas kunnossa ja ihanaa lalalalaa. voi luoja, EI. Se aiheuttaa sellaiset arvet ja itseinhon tunteet; miksi minä, mitä mä tein ansaitakseni tämän? Elätä koko ajan pelossa ja muistaa kaikki mitä tapahtui... Suoraan sanottuna, jos minä itse tulisin raiskatuksi, en olis yhtään varma pystyisinkö elämään sen kanssa.
Huomiota, välittämistä ja rakastamista viiltelyllä...? Jaah. Jaa että tällä lailla. En ainakaan itse muista nähneeni yhdenkään tuntemani viiltelijän kulkevan ympäriinsä niin että arvet näkyisivät. Viiltely on kuitenkin keino purkaa sitä omaa pahaaoloa kuten Yayako viestissään sanoi, eikä pyytää äitiä katsomaan kun osaa ajaa ilman käsiä. Ja että elämä pitäisi kestää vaikka itku silmässä ja hampaat irvessä, koska se on elämää. No tuosta voidaan olla kyllä montaa mieltä, ite haluaisin kyllä elää kymmenen vuotta onnellisena kuin kolmekymmentä kituuttaen.
Viiltely on uskoakseni useimmiten avunhuuto ja merkki siitä, että jotain on nyt vialla ja pahasti. En usko että tavallinen ihminen huvikseen ottaisi veitten käteen ja alkaisi kirjoittelemaan kiinaa käsiinsä/jalkoihinsa, vaan että se on keino poistaa sitä pahaaoloaan, kun ei pysty sitä muuten käsittelemään. Sori Suchi jos loukkasin, sun nuoret mielipiteet vaan tuppaavat välillä olemaan niin pystysuoran jyrkkiä ja ehdottomia että vanhempia ihmisiä järkyttää ja ainakin itelläni saivat lyömään kämmentä otsaan.
Niin ja tosiaan, en ole itseäni viillellyt vaikka välillä on siltä kyllä tuntunut.
- korvapuusti
- Jounin
- Viestit: 1003
- Liittynyt: Pe Maalis 25, 2005 09:56
- Paikkakunta: PIMEÄ REIKÄ!
En voi muuta kuin sanoa 'Aamen' sulle, Ave-chan.
Ihmisillä on keinonsa yrittää auttaa omaa tilannettaan. Itsensä viiletely voi ajaa samaa asiaa kuin joillekkin alkoholi, joillekkin huumeet jne. Se jotenkin vetää hieman pois todellisuudesta.
Kuten sanoin aiemmassa viestissäni, nykyisin en itse tee sitä enää, mutta toivon ettette te tuomitse itseään satuttajia ihan heti ennen kuin olet elännyt päivän hänen ruumiissaan ja tuntenut mitä hän tuntee. Viiltely ei ole aina vain mitään 'angsty hommaa jotta oltaisiin coolimpeja'. Pimeyden syövereissä kaivataan ymmärrystä, tukea ja lohtua eikä tuimia katseita tai tuomiota. Ihmismieli kun ei vain parane sellaisesta tilasta vain sillä, että sanot "Lopeta! Toi on ihan tyhmää."
Ihmisillä on keinonsa yrittää auttaa omaa tilannettaan. Itsensä viiletely voi ajaa samaa asiaa kuin joillekkin alkoholi, joillekkin huumeet jne. Se jotenkin vetää hieman pois todellisuudesta.
Kuten sanoin aiemmassa viestissäni, nykyisin en itse tee sitä enää, mutta toivon ettette te tuomitse itseään satuttajia ihan heti ennen kuin olet elännyt päivän hänen ruumiissaan ja tuntenut mitä hän tuntee. Viiltely ei ole aina vain mitään 'angsty hommaa jotta oltaisiin coolimpeja'. Pimeyden syövereissä kaivataan ymmärrystä, tukea ja lohtua eikä tuimia katseita tai tuomiota. Ihmismieli kun ei vain parane sellaisesta tilasta vain sillä, että sanot "Lopeta! Toi on ihan tyhmää."
- Chouko
- Oinin
- Viestit: 921
- Liittynyt: To Loka 20, 2005 16:21
- Paikkakunta: Helsinki
Itse en ole viillellyt itseäni, mutta tunsin yläasteella pari tyttöä jotka tekivät sitä:
Minä olin kasilla ja ne ysillä. Tunsin heidät lähinnä vain kavereitteni kautta jotka olivat taas kavereita heidän kanssaan. Sain ensimmäistä kertaa tietää toisen heistä viiltelevän, kun hän pyysi koulussa saada huppariani lainaan, koska hänellä ei ollut sillä hetkellä mukanaan mitään muuta pitkähihaista kuin toppatakki. Luokassa ei saanut olla takki päällä ja hän sanoi olevansa pulassa jos maikka näkisi hänen käsivartensa. Ihmettelin miksi ja hän näytti toisen käsivartensa joka oli täynnä viiltoja. En lainannut huppariani, koska koulussa oli kylmä. Hän sai kuitenkin joltain toiselta hupparin lainaan. Hän elää normaalissa perheessä, mutta hänellä on käyttäytymisongelmia.
Toisen tytön viiltelyn sain tietää koulun ruokalassa. Hän näytti minulle ja kavereilleni farkkutakin, jonka toinen hiha oli kuivuneen veren peitossa. Hänkin on aivan normaalin perheen tyttö: äiti opettaja ja isä konttorirotta.
Nämä kaksi tyttöä näyttelivät olevansa hemmetin ylpeytä siitä, että viiltelivät. En ole nähnyt heitä kahteen vuoteen, mutta oletan heidän lopettaneen.
Minä olin kasilla ja ne ysillä. Tunsin heidät lähinnä vain kavereitteni kautta jotka olivat taas kavereita heidän kanssaan. Sain ensimmäistä kertaa tietää toisen heistä viiltelevän, kun hän pyysi koulussa saada huppariani lainaan, koska hänellä ei ollut sillä hetkellä mukanaan mitään muuta pitkähihaista kuin toppatakki. Luokassa ei saanut olla takki päällä ja hän sanoi olevansa pulassa jos maikka näkisi hänen käsivartensa. Ihmettelin miksi ja hän näytti toisen käsivartensa joka oli täynnä viiltoja. En lainannut huppariani, koska koulussa oli kylmä. Hän sai kuitenkin joltain toiselta hupparin lainaan. Hän elää normaalissa perheessä, mutta hänellä on käyttäytymisongelmia.
Toisen tytön viiltelyn sain tietää koulun ruokalassa. Hän näytti minulle ja kavereilleni farkkutakin, jonka toinen hiha oli kuivuneen veren peitossa. Hänkin on aivan normaalin perheen tyttö: äiti opettaja ja isä konttorirotta.
Nämä kaksi tyttöä näyttelivät olevansa hemmetin ylpeytä siitä, että viiltelivät. En ole nähnyt heitä kahteen vuoteen, mutta oletan heidän lopettaneen.
- minori
- Legendary Sannin
- Viestit: 3015
- Liittynyt: La Kesä 11, 2005 13:44
- Paikkakunta: Oulu
- Viesti:
Ave oot jälleen kerran mun idoli <3 Suchi, sinulta näkyy melkein jokaisessa näissä vakavemmissa topiceissa (huumeet, masennus ja itsemurha, nyt tämä jne.) näitä äkkijyrkkiä mielipiteitä, jotka on, kuten Ave sanoi, tosi kapealta kantilta katsottuja eikä kuulosta oikein loppuun asti mietityiltä. Okei, tietty jos tosiaan olet tuota mieltä, niin mikäs siinä, mutta koska usein selittelet jälkikäteen ja alat myötäilemään muita, niin mieti vähän monipuolisemmin ennen kuin vastaat. :) En sano pahalla, mutta jo esimerkiksi ihan senkin takia, että jos joskus päädyt lukioon ja yleensäkin kirjoittelemaan esseitä, niin on ihan hyvä osata katsoa asioita monelta kantilta, vaikkei ihan sitä mieltä sitten itse olisikaan. Näkökulmia vaan kannattaa pyöritellä vähän tarkemmin, että löytää sen omansa. Anteeksti offi.
Minulla ei luojan kiitos ole koskaan mennyt niin huonosti, että olisi käynyt edes mielessä harrastaa viiltelyä. Ja toivon, että jos joskus sattuisi menemään, osaisin mieluummin hakea apua.
Yläasteella (myöskin) tunsin muutaman tyypin, jotka viilteli itseään. Kaksi niistä vaan siksi, että halusi vissiin olla jotenkin siistejä (? O___o siinä ei ole tasan mitään siistiä) ja yksi sitten ihan "syystä". Hänen vanhempansa olivat välinpitämättömiä vähän kaikista tytön ongelmista ja hän sairastuikin sitten lopulta masennukseen ja syömishäiriöihin. Harmittaa, etten silloin niin nuorena oikein itse osannut auttaa, varsinkin kun tytön lähelle niissä asioissa oli hankala päästä.
Minulla ei luojan kiitos ole koskaan mennyt niin huonosti, että olisi käynyt edes mielessä harrastaa viiltelyä. Ja toivon, että jos joskus sattuisi menemään, osaisin mieluummin hakea apua.
Yläasteella (myöskin) tunsin muutaman tyypin, jotka viilteli itseään. Kaksi niistä vaan siksi, että halusi vissiin olla jotenkin siistejä (? O___o siinä ei ole tasan mitään siistiä) ja yksi sitten ihan "syystä". Hänen vanhempansa olivat välinpitämättömiä vähän kaikista tytön ongelmista ja hän sairastuikin sitten lopulta masennukseen ja syömishäiriöihin. Harmittaa, etten silloin niin nuorena oikein itse osannut auttaa, varsinkin kun tytön lähelle niissä asioissa oli hankala päästä.
Viimeksi muokannut minori, La Marras 04, 2006 00:56. Yhteensä muokattu 1 kertaa.
- karasuka
- Chuunin Exam Supervisor
- Viestit: 628
- Liittynyt: Ma Syys 19, 2005 08:39
- Viesti:
Kröhöm. Tämän ei ole edes tarkoitus saada minua kuulostamaan erityisen fiksulta, lähinnä vain epätoivoiselta hölmöltä joka ei tiedä juuri mitään.
Viiltely. Kyllä, onhan se tietenkin hölmöä ottaa jotakin terävää kätöseen ja saada edes se muutama pieni veritippa vuotamaan. Ehkä se on hölmöä sellaisista jotka eivät sitä ole koskaan tehneet ja niin edespäin, MUTTA. Täytyy vain sanoa että olen Ave-chanin kanssa hyvin hyvin samoilla linjoilla. :s (olet fiksu!) On aikoja, jolloin tämänikäiset kakarat tuntevat olonsa kamalaksi, kaikki talon neljä seinää kaatuvat päälle, äiti huutaa, isä on paskiainen ja niin edelleen. Silloin tuntuu ehkä paremmalta tuntea fyysistä kipua kuin henkistä, joka on loppujen lopuksi monia, monia kertoja pahempaa. Ja mitä itseeni tulee, myönnän (häpeäkseni), asia on käynyt mielessä montakin kertaa ja muutamia kertoja on jäänyt jalkoihin ja toiseen ranteeseen - (plussataan siihen se kun yksi typerä katti keksi tehdä hyvin syvät haavat siihen samaiseen ranteeseen -.-'') - kirvelyä ja punaiset jäljet. Se...hmm.. hetken ei tarvinnut ajatella miten paskalta kaikki tuntui. Vain pari kertaa mutta sekin oli ihan tarpeeksi. Se on kieltämättä aika säälittävää, mutta ajatelkaas jos ei edes uskalla kertoa kenellekään, jos vaikka pelkää mitä se jolle kertoo sanoo siitä? Säälittävämpää on tehdä haavoja ihoonsa vapaaehtoisesti vain siksi koska se on 'siistiä', 'kaikki muut tekevät sitä'. Luoja, toivottavasti tätä ei tapahdu oikeasti.
Jep, pitäisihän sitä nyt vanhemmille voida kertoa mitä hyvänsä, mutta joillakin vain ei ole asiat niin hyvin että kykenisivät aukaista suunsa ja kertoa omin sanoin että "Auttakaa minua, kaikki ei ole nyt hyvin." Minä tiedän tai ainakin luulin tietäväni pari tällaista, muun muassa isosiskoni. En ikinä kertoisi isälleni jos ongelmia olisi pahempia kuin iänikuinen henkinen väsymys ja suoranainen masennus tai ylipäätänsäkin nekään. Sen ihmisen vika on että rakas siskoni sortui viiltelyyn - onneksi ei niin pahaan mitä monet sen tekevät - ja sai syömishäiriön. Te ette ole nähneet isääni, ette tiedä miten paskamainen se ihminen osaa olla. Se saa kenet tahansa niin helposti itkemään ja voi kyllä, myös sortumaan viiltelyyn, joka kenties tuo helpotusta, kenties ei.
Surullista on että viiltelystäkin on tehty 'muotia', että sitä pitää olla niin COOL ja vetää ranteitaan auki. Ja näin ehkä he, joilla on ihan aitoja ongelmia - sydänsuruja, perhe kuoli, raiskaus jnejne - jäävät vähemmälle huomiolle eikä heitä ehkä oteta tosissaan.
Minä en voi sanoa täydesti oikein mitään kun en itse ole kohdannut näitä tällaisia ongelmia kovinkaan. D: Loppujenlopuksi, karmii ajatus miten joku ihminen kykenee vahingoittamaan itseään niin pahasti että verta vain valuu ja valuu ja valuu. Kumpi sitten on pahempaa, fyysinen vai se henkinen kipu? Tapahtuipa mitä hyvänsä...... D:
Viiltely. Kyllä, onhan se tietenkin hölmöä ottaa jotakin terävää kätöseen ja saada edes se muutama pieni veritippa vuotamaan. Ehkä se on hölmöä sellaisista jotka eivät sitä ole koskaan tehneet ja niin edespäin, MUTTA. Täytyy vain sanoa että olen Ave-chanin kanssa hyvin hyvin samoilla linjoilla. :s (olet fiksu!) On aikoja, jolloin tämänikäiset kakarat tuntevat olonsa kamalaksi, kaikki talon neljä seinää kaatuvat päälle, äiti huutaa, isä on paskiainen ja niin edelleen. Silloin tuntuu ehkä paremmalta tuntea fyysistä kipua kuin henkistä, joka on loppujen lopuksi monia, monia kertoja pahempaa. Ja mitä itseeni tulee, myönnän (häpeäkseni), asia on käynyt mielessä montakin kertaa ja muutamia kertoja on jäänyt jalkoihin ja toiseen ranteeseen - (plussataan siihen se kun yksi typerä katti keksi tehdä hyvin syvät haavat siihen samaiseen ranteeseen -.-'') - kirvelyä ja punaiset jäljet. Se...hmm.. hetken ei tarvinnut ajatella miten paskalta kaikki tuntui. Vain pari kertaa mutta sekin oli ihan tarpeeksi. Se on kieltämättä aika säälittävää, mutta ajatelkaas jos ei edes uskalla kertoa kenellekään, jos vaikka pelkää mitä se jolle kertoo sanoo siitä? Säälittävämpää on tehdä haavoja ihoonsa vapaaehtoisesti vain siksi koska se on 'siistiä', 'kaikki muut tekevät sitä'. Luoja, toivottavasti tätä ei tapahdu oikeasti.
Jep, pitäisihän sitä nyt vanhemmille voida kertoa mitä hyvänsä, mutta joillakin vain ei ole asiat niin hyvin että kykenisivät aukaista suunsa ja kertoa omin sanoin että "Auttakaa minua, kaikki ei ole nyt hyvin." Minä tiedän tai ainakin luulin tietäväni pari tällaista, muun muassa isosiskoni. En ikinä kertoisi isälleni jos ongelmia olisi pahempia kuin iänikuinen henkinen väsymys ja suoranainen masennus tai ylipäätänsäkin nekään. Sen ihmisen vika on että rakas siskoni sortui viiltelyyn - onneksi ei niin pahaan mitä monet sen tekevät - ja sai syömishäiriön. Te ette ole nähneet isääni, ette tiedä miten paskamainen se ihminen osaa olla. Se saa kenet tahansa niin helposti itkemään ja voi kyllä, myös sortumaan viiltelyyn, joka kenties tuo helpotusta, kenties ei.
Surullista on että viiltelystäkin on tehty 'muotia', että sitä pitää olla niin COOL ja vetää ranteitaan auki. Ja näin ehkä he, joilla on ihan aitoja ongelmia - sydänsuruja, perhe kuoli, raiskaus jnejne - jäävät vähemmälle huomiolle eikä heitä ehkä oteta tosissaan.
Minä en voi sanoa täydesti oikein mitään kun en itse ole kohdannut näitä tällaisia ongelmia kovinkaan. D: Loppujenlopuksi, karmii ajatus miten joku ihminen kykenee vahingoittamaan itseään niin pahasti että verta vain valuu ja valuu ja valuu. Kumpi sitten on pahempaa, fyysinen vai se henkinen kipu? Tapahtuipa mitä hyvänsä...... D:
- Bitenshi
- Missing-nin
- Viestit: 1598
- Liittynyt: Ma Helmi 14, 2005 08:57
- Paikkakunta: Lestijärvi
- Viesti:
*toistaa kaiken mitä muutkin sanoivat Avelle* Idoli. o/ Respect sistaah.
Öhömhöm. Viiltely. Tottakaihan tätä aihetta on tullut mietittyä monen angstileffan ja monenmonenmonen angstificin kautta, joskus tullut kirjoitettua itsekin. Eihän sitä kuitenkaan pelkästään sillä tavalla voi ymmärtää, oma käsitykseni viiltelystä on avartunut huomattavasti jo tämän töpön ansiosta.
Eikö viiltelyssä ole periaatteessa kyse joskus myös siitä, että kun mikään ei tunnu enää miltään, niin on parempi tuntea kipua kuin ei mitään? Olen kuullut tällaisistakin tapauksista jostain. Viiltelyhän on jossakin myös todettu vain pahaksi tavaksi saada jonkinlaista helpotuksen tunnetta. Sitten taas viiltely voi joidenkin tutkimusten mukaan toimia myös rangaistustapana viiltelijälle, joka tuntee olonsa epäonnistuneeksi ja haluaa näin ollen "kostaa itselleen". Omakohtaistahan tuo sen puoleen on, joillakuilla voi olla vaikka mitä syitä viiltelyyn, ja harvoin sitä varmaan tulee mietittyä omaa syytään kun alkaa viiltelemään...
Itse en ole koskaan viillellyt, niin en varmasti osaa sanoa mitään täysfaktaa viiltelystä. Olen kuitenkin itse päättänyt etten koskaan satuta itseäni tai tee mitään muuta hullua itselleni jos nyt vain elämä kohtelee miten kohtelee. En tällä yritä mitenkään loukata teitä jotka viiltelette, teillä on taatusti omakohtaisesti painavat syyt siihen miksi viiltelette, mutta minä en tunne sellaista tapaa mitenkään hyväksi vaihtoehdoksi päästää tunteita ulos. Suchihan tuossa totesikin, että parempi paiskoa tavaroita kuin satuttaa itseään.
Öhömhöm. Viiltely. Tottakaihan tätä aihetta on tullut mietittyä monen angstileffan ja monenmonenmonen angstificin kautta, joskus tullut kirjoitettua itsekin. Eihän sitä kuitenkaan pelkästään sillä tavalla voi ymmärtää, oma käsitykseni viiltelystä on avartunut huomattavasti jo tämän töpön ansiosta.
Eikö viiltelyssä ole periaatteessa kyse joskus myös siitä, että kun mikään ei tunnu enää miltään, niin on parempi tuntea kipua kuin ei mitään? Olen kuullut tällaisistakin tapauksista jostain. Viiltelyhän on jossakin myös todettu vain pahaksi tavaksi saada jonkinlaista helpotuksen tunnetta. Sitten taas viiltely voi joidenkin tutkimusten mukaan toimia myös rangaistustapana viiltelijälle, joka tuntee olonsa epäonnistuneeksi ja haluaa näin ollen "kostaa itselleen". Omakohtaistahan tuo sen puoleen on, joillakuilla voi olla vaikka mitä syitä viiltelyyn, ja harvoin sitä varmaan tulee mietittyä omaa syytään kun alkaa viiltelemään...
Itse en ole koskaan viillellyt, niin en varmasti osaa sanoa mitään täysfaktaa viiltelystä. Olen kuitenkin itse päättänyt etten koskaan satuta itseäni tai tee mitään muuta hullua itselleni jos nyt vain elämä kohtelee miten kohtelee. En tällä yritä mitenkään loukata teitä jotka viiltelette, teillä on taatusti omakohtaisesti painavat syyt siihen miksi viiltelette, mutta minä en tunne sellaista tapaa mitenkään hyväksi vaihtoehdoksi päästää tunteita ulos. Suchihan tuossa totesikin, että parempi paiskoa tavaroita kuin satuttaa itseään.
- Mirha
- Mindfuck
- Viestit: 1723
- Liittynyt: Pe Syys 16, 2005 14:35
<OFF>
Sori offi, osui silmään tämä lauserykelmä..juttu.
</OFF>
Raiskatuksi tuleminen ei ole uhrin syy vaikka kuinka siltä saattaakin ehkä tuntua. Tiedän, että tämän pitäisi olla kaikille tuttua kauraa, mutta sanonpa kuitenkin.Ave-chan kirjoitti:- Joutua raiskauksen uhriksi: [.....] miksi minä, mitä mä tein ansaitakseni tämän?
Sori offi, osui silmään tämä lauserykelmä..juttu.
</OFF>
- Gama-Kaeru
- Genin
- Viestit: 129
- Liittynyt: Ma Heinä 24, 2006 16:10
- Paikkakunta: Ylivieska
Hnnn...
Olen tähän aikaan päivästä (lue: yöstä) tarpeeksi väsynyt alkamaan puhua jo viiltelystäkin, mitä en yleensä tee sillä silloin ihmiset saisivat tietää mitä mieltä olen oikeasti ja suuttuisivat... Puhun siis ympäripyöreästi ^^
Jooh, no... Siskoni viilteli itseään yhdessä välissä... Häntä kiusattiin koulussa ja hän oli, ja on yhä, angstinen teini. Minuakin kiusattiin koulussa, mutta en koskaan edes harkinnut itseni viiltelyä saati itsemurhayrityksiä, joita sisareni on myös tehnyt... JA koska olen paha ihminen, päätin että minä en elä sen paskan kanssa jota siskoni koko ajan kaataa koko perheen niskaan, annoin asian olla ja sanouduin irti kaikesta siitä angstista. Minä jo kerran pelastin sisareni tappamasta itseään, enkä halua tulla ihan paranoidiksi ja joutua vahtaamaan koko ajan siskoni perään ja joutua jatkuvasti huolehtimaan hänen uusista haavoistaan... Nykyään ovat välimme siis erittäin viileät, olemme kuin tuttavat jotka vain ovat syntyneet samoista vanhemmista. En asu edes enää kotona, mutta olen kuullut että sisareni on viimeaikoina hieman kasvanut ja lopettanut viiltelyn ja itsensä tappamisen... Tietysti tämä on minulle helpotus, mutta vaikka olisin kuullut että ongelma on vain pahentunut, olisin sanonut vain "olenko minä veljeni vartija, minulla on oma elämäni, enkä halua siinä elämässäni surra henkilöä jote en voi auttaa mitenkään" Noh, ehkä olisin jopa voinut auttaa, mutta siinä olisin joutunut stressaamaan niin paljon jonkun muun elämän puolesta että päätin pitää omaa elämääni tärkeämpänä... Anteeksi jos olen itsekäs tässä asiassa, mutta siskoni tuntien odotin vain että hän hieman kasvoi... Noh, nykyään häntä harmittaa viilletyt natsin merkit käsivarsissaan... Enpä voi muuta sanoa kuin että "siskoseni, olit ääliö, ja vaikka en ottanut osaa kärsimykseesi, ei se tarkoita ettenkö rakastaisi sinua silti"...
Ymmärtäkää että kello on puoli 4 yöllä, en siis saa oikein enää aikaan viisasta tekstiä... Mutta kai tuosta nyt jonkun käsityksen sai... Jos joku haluaa vinkua että ole paha ihminen, senkun tekee sen, voin kyllä selitellä väärinkäsityksiä jälkeenpäin.... Nyt en vain enää jaksa...
Olen tähän aikaan päivästä (lue: yöstä) tarpeeksi väsynyt alkamaan puhua jo viiltelystäkin, mitä en yleensä tee sillä silloin ihmiset saisivat tietää mitä mieltä olen oikeasti ja suuttuisivat... Puhun siis ympäripyöreästi ^^
Jooh, no... Siskoni viilteli itseään yhdessä välissä... Häntä kiusattiin koulussa ja hän oli, ja on yhä, angstinen teini. Minuakin kiusattiin koulussa, mutta en koskaan edes harkinnut itseni viiltelyä saati itsemurhayrityksiä, joita sisareni on myös tehnyt... JA koska olen paha ihminen, päätin että minä en elä sen paskan kanssa jota siskoni koko ajan kaataa koko perheen niskaan, annoin asian olla ja sanouduin irti kaikesta siitä angstista. Minä jo kerran pelastin sisareni tappamasta itseään, enkä halua tulla ihan paranoidiksi ja joutua vahtaamaan koko ajan siskoni perään ja joutua jatkuvasti huolehtimaan hänen uusista haavoistaan... Nykyään ovat välimme siis erittäin viileät, olemme kuin tuttavat jotka vain ovat syntyneet samoista vanhemmista. En asu edes enää kotona, mutta olen kuullut että sisareni on viimeaikoina hieman kasvanut ja lopettanut viiltelyn ja itsensä tappamisen... Tietysti tämä on minulle helpotus, mutta vaikka olisin kuullut että ongelma on vain pahentunut, olisin sanonut vain "olenko minä veljeni vartija, minulla on oma elämäni, enkä halua siinä elämässäni surra henkilöä jote en voi auttaa mitenkään" Noh, ehkä olisin jopa voinut auttaa, mutta siinä olisin joutunut stressaamaan niin paljon jonkun muun elämän puolesta että päätin pitää omaa elämääni tärkeämpänä... Anteeksi jos olen itsekäs tässä asiassa, mutta siskoni tuntien odotin vain että hän hieman kasvoi... Noh, nykyään häntä harmittaa viilletyt natsin merkit käsivarsissaan... Enpä voi muuta sanoa kuin että "siskoseni, olit ääliö, ja vaikka en ottanut osaa kärsimykseesi, ei se tarkoita ettenkö rakastaisi sinua silti"...
Ymmärtäkää että kello on puoli 4 yöllä, en siis saa oikein enää aikaan viisasta tekstiä... Mutta kai tuosta nyt jonkun käsityksen sai... Jos joku haluaa vinkua että ole paha ihminen, senkun tekee sen, voin kyllä selitellä väärinkäsityksiä jälkeenpäin.... Nyt en vain enää jaksa...
"Hyvin suuniteltu matka on jo puoliksi pilalla."
MATKALLA KAUHAJOELLE COSPLAY-VIIKOLLE!!!
MATKALLA KAUHAJOELLE COSPLAY-VIIKOLLE!!!
- Ave-chan
- Onigiri desu~
- Viestit: 1566
- Liittynyt: Su Touko 15, 2005 23:17
- Paikkakunta: Uleåborg
Tiedän. Tarkoitin lähinnä sitä, miten se aiheuttaa itsessä sellaisia tunteita. Sitä varmastikin miettii, että mikä siinä omassa käytöksessä sai sen tyypin tulemaan päälle, oliko pukeutunut jotenkin liian provosoivasti, oliko oma kehonkieli jotenkin ehdottelevampaa ja sallivampaa mitä itse kuvitteli. Raiskaus ei tosiaan ole uhrin syy, ei koskaan, vaan sen saatanan kusipäämulkun joka menee sellaista tekemään. Jos uhri on humalatilassa, niin ei se silti ole hänen vikansa, jos tulee raiskatuksi, mutta kyllä sitä tervettä maalaisjärkeäkin pitää silti osata käyttää, ettei lähde isossa kaupungissa yksin bilettämään epämääräsille seuduille, koska koskaan ei voi tietää mitä tapahtuu.Mirha kirjoitti:<OFF>Raiskatuksi tuleminen ei ole uhrin syy vaikka kuinka siltä saattaakin ehkä tuntua. Tiedän, että tämän pitäisi olla kaikille tuttua kauraa, mutta sanonpa kuitenkin.Ave-chan kirjoitti:- Joutua raiskauksen uhriksi: [.....] miksi minä, mitä mä tein ansaitakseni tämän?
Sori offi, osui silmään tämä lauserykelmä..juttu.
</OFF>
Voisin kirjoittaa tästä aiheesta aika paljon, mutta menee sen verran offiksi että eiköhän se riitä. Kiitos Mirha, että muistutit.
- samsam
- ANBU
- Viestit: 493
- Liittynyt: To Maalis 02, 2006 19:42
- Paikkakunta: Tornio
okei, mä sanon ihan suoraan mitä mieltä olen tästä... se on ihan vitun vammasta. mitä vitun järkee siinä on...-.- ei mitään... ne on vammasii jotka niin tekee. luulee pääsevänsä vissii " joistain tuskista eroo" viiltelemällä ittee...-.- kerran koulus... olin näin syömäs meiän luokkalaisten tyttöje kaa nii yks tyttö oli viilelly, ittee... mä olin sillee et, ko olin ollu sellases puutehtaas töis niin mullaki oli tullu käsii sellasii viirtojälkii... niin kysyin siltä että " ooks säki ollu jossain puutehtaastöis, ko sul on käsi viirtojälkii..." sitte se oli sillee, katto meikää ko "halpaamakkaraa" ja mä olin sillee, et "ok"sitten ihan vitsil sanoin " etkai sä nyt ittee ole viillelly". niin lensi maiot päälle ja sillee... huhu et on vammasta lössii noi viiltelijät.-.- ei siin oo mitää järkee.. jos haluaa yrittää tappaa ittensä, niin sama hypätä ikkunasta xD
jeh noin sainpas kertoa vähä tarinaa xD jeh, hyvä ihmiset ei siinä ole mitää järkee muistakaa aina " elää täysil, ei välittää sellasist asiost, mistä jotku alkaa viiltelee ittee... en tiiä mistä jotku alkaa, koska en ole viilellly ittee, enkä koskaa tule." eli mitä yritän saanoo: eläkää täysil niiku mäki ja ottakaa joka päiväst kaikki irti, jos joku menee huonosti, nii ei muutako animee kattoa vähä aikaa tai pelaan pelei: tuplista
ok nyt mä en tiiä tajuaako moni mitä yritän sönköttää tässä, mut jeh toivottavasti. mä häippäsen tästä katoo narutoo ja sori kielen käyttöni, mutta en osanu kertoo tätä ilman käyttämällä voimasanoi . son moro
jeh noin sainpas kertoa vähä tarinaa xD jeh, hyvä ihmiset ei siinä ole mitää järkee muistakaa aina " elää täysil, ei välittää sellasist asiost, mistä jotku alkaa viiltelee ittee... en tiiä mistä jotku alkaa, koska en ole viilellly ittee, enkä koskaa tule." eli mitä yritän saanoo: eläkää täysil niiku mäki ja ottakaa joka päiväst kaikki irti, jos joku menee huonosti, nii ei muutako animee kattoa vähä aikaa tai pelaan pelei: tuplista
ok nyt mä en tiiä tajuaako moni mitä yritän sönköttää tässä, mut jeh toivottavasti. mä häippäsen tästä katoo narutoo ja sori kielen käyttöni, mutta en osanu kertoo tätä ilman käyttämällä voimasanoi . son moro