Lemmikkieläimen kuolema
- CaSMo
- Academy Teacher
- Viestit: 327
- Liittynyt: La Maalis 05, 2005 19:11
- Paikkakunta: Per saukko
Meillä oli valkoinen jänis ja se kuoli.
<img src="http://koti.mbnet.fi/gazmobo/S%e4l%e4%e ... u%2012.gif">
Minä -kalleriassa Bleachpeep!! Bleach.Foorumi<--Rekisteröidy!
Minä -kalleriassa Bleachpeep!! Bleach.Foorumi<--Rekisteröidy!
- Francis
- Vastarannan kiiski
- Viestit: 1094
- Liittynyt: To Elo 12, 2004 17:43
- Paikkakunta: Outlands
Sitä ei ensin edes voinut tajuta, ettei Nelli elä ikuisesti, vaikka se on ollut aina. Vanhin labbis mitä olen koskaan kuullut, 15,5 vuotias.LittleSamurai kirjoitti:Ja tänään se tapahtui. On ollut ankea koulupäivä. Aamulla lähti kotoa, ja silitti viimeisen kerran meidän mustaa labbista, tietäen, ettei se enää ole kotona kun illalla menen takaisin sinne. Se on ollut meillä aina. Ja en osaa kuvitella taloa ilman meidän koiraa.
Ja mua nolottaa hemmetin paljon kun kaverit kysyi mikä on ja purskahdin itkuun keskellä ruokalaa. Nolottaa vieläkin ja ottaa päähän, kuinka heikko ja huono olen kestämään. Mutta vieläkään ei ole tajunnut, ettei Nelli ole kotona kun sinne menee. Siis sen tiedostaa, mutta se ei vaan mene aivoihin asti perille..
Sen jalat oli tosi huonossa kunnossa ja viimeiset viikot oli tosi vaikeita Nellille. Se ei olisi kestänyt lunta, sen jalat olisi katkennut ja sitten se olisi joutunut kitumaan.
Kun tuota ajattelee ettei se enää kärsi, niin tulee jotenkin ihan outo, helpottunut olo. Ei tarvitse pelätä että se katkaisee jalat tai vastaavaa.
Toisen koiran tilanne huolestuttaa minuakin, sillä on pasmat sekaisin. Se ei tajua missä Nelli on. Sitä pitää nyt lelliä ultra-paljon.
Minäkään en halunnut kertoa materialistuneille "ystävilleni" mitään. Ei ne ymmärtäisi ja olisin takuuvarmasti purskahtanut itkuun ja sitä en aio tehdä koulussa. Sitten kaikki pitäisi minua entistä mamelompana.
Muistan edelleen kun joku äiti sanoi lapselleen kaupassa:
"Älä itke, kaikki nauraa sinulle". Ja se on ihan totta.
((Miksi juuri Moby - Porcelain alkoi soimaan? Nyt mie vollotan täällä))
- CaSMo
- Academy Teacher
- Viestit: 327
- Liittynyt: La Maalis 05, 2005 19:11
- Paikkakunta: Per saukko
Ei se mitään söin... siis olen jo päässyt yli jo siitä
<img src="http://koti.mbnet.fi/gazmobo/S%e4l%e4%e ... u%2012.gif">
Minä -kalleriassa Bleachpeep!! Bleach.Foorumi<--Rekisteröidy!
Minä -kalleriassa Bleachpeep!! Bleach.Foorumi<--Rekisteröidy!
- minori
- Legendary Sannin
- Viestit: 3015
- Liittynyt: La Kesä 11, 2005 13:44
- Paikkakunta: Oulu
- Viesti:
Jos nyt jotain kuolleiden kalojen vessasta vetämisiä ei lasketa, niin olen joutunut onneksi hautaamaan vaan yhden lemmikin. Meille otettiin kultainen noutaja Pepi heti kun synnyin, eli meillä oli ikäeroa vain alle pari kuukautta. Pepi eli hurjan vanhaksi ja oli kamalan hyvässä kunnossa, kun iskä lenkkeili sen kanssa niin kamalasti ja muuta sellaista. Vähän ennen joulua, kun oltiin molemmat vähän vajaa 15 sillä sitten todettiin eturauhassyöpä, kun se oli kävellyt vaikeasti jo aika pitkään. Se oli levinnyt niin pahasti, että ei auttanut kuin viedä se lopetettavaksi. Iskä asui sillon toisessa kaupungissa ja oli vienyt sen ja kertoi vasta saman päivän iltana. Kyllähän sitä tuli itkeskeltyä ja muuta, mutta asiaan helpotti se, että Pepi oli melkein kymmenen vuotta jo asunut iskän luona, eli ei kuulunut ihan niin päivitäiseen elämään enää, vaikka rakas olikin. Iskälle se vaan oli aika kova paikka, kun kaveri meni. ;___;
-
- Oinin
- Viestit: 958
- Liittynyt: La Joulu 04, 2004 22:19
- Desert Master X
- Genin
- Viestit: 113
- Liittynyt: Ke Marras 17, 2004 12:49
- Paikkakunta: Helsinki
Itselläni ei ole ollut lemmikieläintä, mutta tossa vähän aikaa sitten kaverini kääpiövillakoira kuoli (tukehtuen nesteisiin kehkoissaan).
Pidettiin silloin sille muistotilaisuus kaksistaan, kun olin tuntenut sen koiran pennusta saakka kun kaverini sai sen ala-asteella. Kaverini oli peräti kaksi viikkoa murheen murtamana kunnes hänen oli pakko keskittyä taas kouluun.
Että kaikille lemmikinsä menettäneille syvimmät osaanottoni en tiedä tarkalleen miltä tuntuu menettää lemmikki, mutta kaverin lemmikin kuolema sai minut jo aika surulliseksi...
Pidettiin silloin sille muistotilaisuus kaksistaan, kun olin tuntenut sen koiran pennusta saakka kun kaverini sai sen ala-asteella. Kaverini oli peräti kaksi viikkoa murheen murtamana kunnes hänen oli pakko keskittyä taas kouluun.
Että kaikille lemmikinsä menettäneille syvimmät osaanottoni en tiedä tarkalleen miltä tuntuu menettää lemmikki, mutta kaverin lemmikin kuolema sai minut jo aika surulliseksi...
- Kira
- Genin
- Viestit: 125
- Liittynyt: Pe Tammi 27, 2006 13:16
Kuusi lemmikkiä olen jo joutunut hyvästelemään, hamsterin, kaksi kania, kissan ja kaksi koiraa. Eikä se koskaan ole ollut helpompaa, yhtä kamalaa joka kerta.
Kaikkein kovin paikka oli sanoa hyvästit koiralleni reilu vuosi sitten. 12 vuotiiaksi se eli kunnes ei enää jalat kestäneet ja koira halvaantui. Viimeisen päivänsä se vain makasi kukkapensaassa, kunnes yön aikana kuoli. Suru oli kova eikä ikävä ole vieläkään mihinkään häipynyt eikä varmaan koskaan häivykään.
Kaikkein kovin paikka oli sanoa hyvästit koiralleni reilu vuosi sitten. 12 vuotiiaksi se eli kunnes ei enää jalat kestäneet ja koira halvaantui. Viimeisen päivänsä se vain makasi kukkapensaassa, kunnes yön aikana kuoli. Suru oli kova eikä ikävä ole vieläkään mihinkään häipynyt eikä varmaan koskaan häivykään.
- SePetus
- Jounin
- Viestit: 1085
- Liittynyt: Ti Loka 12, 2004 18:41
- Paikkakunta: LPR
- Uzumaki naruto
- BANNED
- Viestit: 821
- Liittynyt: Pe Heinä 09, 2004 00:06
- Paikkakunta: Leaf village
- Viesti:
on ollut kissa ja 2 marsua jotka kuoli.
Kissa kuoli ku olin 4 vuotta se purasi jotain kaapeli johtoa ja sai monta miljoonaa volttia.
2marsua kuoli 1 niistä halvantui ja tulin koulusta kotiin niin se oli elossa silitin sitä ja laitoin häkkiin sitten illalla isä huusi täysiä kuolu marsu.
Toinen kuoli minun takia ku olin 10 vuotta olin täysin idiooti peseestä revitty apina sillon kun laitoin marsun uimaan ammeeseen ja siihen se sitten sai vettä keuhkoihin liian paljo ja kuoli.
nytten on 2 marsua ja ne kohta kuolee vanhuudesta.
Kissa kuoli ku olin 4 vuotta se purasi jotain kaapeli johtoa ja sai monta miljoonaa volttia.
2marsua kuoli 1 niistä halvantui ja tulin koulusta kotiin niin se oli elossa silitin sitä ja laitoin häkkiin sitten illalla isä huusi täysiä kuolu marsu.
Toinen kuoli minun takia ku olin 10 vuotta olin täysin idiooti peseestä revitty apina sillon kun laitoin marsun uimaan ammeeseen ja siihen se sitten sai vettä keuhkoihin liian paljo ja kuoli.
nytten on 2 marsua ja ne kohta kuolee vanhuudesta.
KATSO ALAS
-
- Jounin
- Viestit: 1016
- Liittynyt: Su Tammi 09, 2005 19:30
- Paikkakunta: Salo
Ei siinä todellakaan ole mitään noloa/outoa surra, jos lemmikki kuolee. Lemmikeistä tulee osa perhettä ja elämää ja niihin kiintyy.
Kirjoitin muistaakseni jo off-topickkiin tästä, mutta sama se.
Eli meidänkin kissa kuoli heinäkuussa ihan puhtaasti vanhuuteen. Pirre oli minua reippaan vuoden vanhempi, ja oli siis 18 kuollessaan. Ei se kuolema tietysti täysin puskista tullut, onhan tuo 18 vuotta kissalla aika harvinainen ikä. Mutta vielä talvella ja keväällä Pirre oli loistavassa kunnossa, mutta kesän kuumuus oli liikaa eikä keuhkot kestäneet sitä. Oli kyllä kamalaa tulla alakertaan aamulla ja laittaa ruokaa Pirrelle ja huudella sitä syömään ja kun menee katsomaan olohuoneeseen, niin siellä se makaa liikahtamatta.
Kyllä siinä meni aikansa, kun tajusi ettei Pirre elä enää, kuitenkin se oli koko minun elämäni ajan ollut meillä. En taida vielläkään pystyä katsomaan mitään kuvia ilman kyyneliä.
Kirjoitin muistaakseni jo off-topickkiin tästä, mutta sama se.
Eli meidänkin kissa kuoli heinäkuussa ihan puhtaasti vanhuuteen. Pirre oli minua reippaan vuoden vanhempi, ja oli siis 18 kuollessaan. Ei se kuolema tietysti täysin puskista tullut, onhan tuo 18 vuotta kissalla aika harvinainen ikä. Mutta vielä talvella ja keväällä Pirre oli loistavassa kunnossa, mutta kesän kuumuus oli liikaa eikä keuhkot kestäneet sitä. Oli kyllä kamalaa tulla alakertaan aamulla ja laittaa ruokaa Pirrelle ja huudella sitä syömään ja kun menee katsomaan olohuoneeseen, niin siellä se makaa liikahtamatta.
Kyllä siinä meni aikansa, kun tajusi ettei Pirre elä enää, kuitenkin se oli koko minun elämäni ajan ollut meillä. En taida vielläkään pystyä katsomaan mitään kuvia ilman kyyneliä.
(Kiddo) ty Nixu!