<!--QuoteBegin-SanHosee+Oct 24 2004, 09:08--></div><table border='0' align='center' width='95%' cellpadding='3' cellspacing='1'><tr><td>
QUOTE (SanHosee @ Oct 24 2004, 09:08)</td></tr><tr><td id='QUOTE'><!--QuoteEBegin--> Minulle on tullut ikävä tapa nauraa niin, ettei ääntä pääse, mutta hytkyn aivan sietämättömästi. Ja kun jossain vaiheessa on sitten pakko ottaa happea ja nauraa vielä... voitte kuvitella kuinka typerä ääni siitä lähtee.
[/quote]
Mei naurettiin kaverin kanssa yhtä ihan älytöntä tapausta ja sitten kaveri vaan ihmetteli kun musta ei kuulunut, mutta mä olin ihan kippurassa ja näytti kuulemma siltä että mä nauran.. se alko nauramaan vielä pahemmin eikä saanu enää hillittyä itteään, musta alko kuulua lopulta vaan pihinää ja happea en meinannu enää saada
vattalihas jumppaa kun nauraa ilman ääntä eikä ees hengitä kunnolla... sattuu kyllä...
Ainainen kynsien pureskelu josta olen päässyt jo suurimmilta osin kaverin ja opettajien takia eroon.. kaverilla oli aina lupa koeviikoilla mätkästä kunnolla kun purin kynsiä ja se oli kiusallista kun opettajat jäi tuijottamaan... se on nyt melkeen jäänyt poies.
Mä saan ruksautettua mun ranteen pois paikaltaan ja ai että ku kaverit tykkää siitä näystä.. se kyllä sattuu, mutta on se tietynlainen tapakin.. tosin _kukaan_ ei saa sormia samalla lailla ku mä ja tää on kyllä hauska tapa paitti katsojien mielestä, eli siis saada sormet pysymään niin että ne on taittunut kummankin "nivelen" kohdalta (siis niiden kahden mitä sormessa on, lukuuottamatta peukkua). Käsken kavereiden usein kokeilla jo pelkkien sormenpäiden koukistamista, mutta ai että se on jotenkin niin vaikeaa
Pahin kumma tapani on se, että jään tuijottamaan jotain enkä ees huomaa mitään
Kaveri yllätti mut vähän aika sitten koulussa, kun se istu ruokalassa pöydän toisella puolella. Mä tuijotin mun porkkanasalaattia ihan uuno hymy kasvoilla haarukka pystyssä toisessa kädessä
se alko nauramaan ihan hervottomasti ja vasta kun se tökkäs mua niin mä tajusin mitä mä teen :blink: kuinkakohan moni oli sitä ennen nauranut...
Sama toistu äikän tunnilla ennen tätä lomaa.. kattelin vaan ikkunasta ulos ja äikän ope (sellanen vanha kääkkä) kysy multa jotain yhestä novellista, mulla ei ollut hajua sivusta, eikä novellista eikä siitä mitä se kysy... kaveri näytti kirjastaan sivun ja mä alan selaamaan sitä siinä sitten sivu sivulta (ottaen huomioon että olin 100 sivua jäljessä). Opettaja kattelee sieltä hermostuneena ja mä sitten rupeen improvisoimaan jotain siitä novellista
ope vaan totes vähän huvittuneesti että "ei nyt ihan carita, mutta oikeaa asiaa osasit katsoa.."... ai piru tätä asiaa on naurettu, mun kaveri kun on kertonut nää mun toisille kavereille, olisin kyllä ite ollut hiljaa
Don´t try to live so wise, don´t cry cause you´re so right, don´t dry with fakes of fears cause you will hate yourself in the end...
