Game over/Restart (suomeks)

Täällä voit esim kysyä oikeinkirjoituksesta, mainostaa tarinaasi tai jopa julkaista tarinasi ;)
Vastaa Viestiin
Avatar
Aya-san
Tokubetsu Jounin
Tokubetsu Jounin
Viestit: 558
Liittynyt: Pe Heinä 08, 2005 16:15
Paikkakunta: Oulu
Viesti:

Game over/Restart (suomeks)

Viesti Kirjoittaja Aya-san »

Game over/Restart[/b]


Sarja: Eyeshield 21
Genre: …General?
Rating: PG-13 koska kiroillaan (tänks Hiruma…) Ja pienen pienen pientä HiruSena-vihjailua.
Disclaimer: En valitettavasti omista koko sarjaa.
Summary: Devil Batsit ovat päässeet jo Christmas Bowliin ja ohi sen. On hyvästien aika monella taholla.



”Mutta minähän juuri toin nämä. Listat.” Mamori sanoi ihmeissään, käsissään pienen pieni paperipinkka.
Muut olivat hiljaa, Musashin ja Juumonjin kääntyessä katsomaan tyttöä merkitsevästi. Jopa Suzuna, joka oli normaalisti suuna päänä, oli sulkenut suunsa hyvin, hyvin mietteliääseen virneeseen.

”Älä huolehdi, oli jo aikakin.” Musashi sanoi kädet ristissä ja hänen äänessään kuulsi huvittuneisuus.
Juumonji nyökkäsi silmät suljettuina.
He kaksi olivat juuri sen näköisiä kuin tietäisivät jotain ylimääräistä. Muut joukkuelaiset katsoivat heitä pitkään hiljaisuuden vallitessa.

Mamori katsoi heitä kahta hetken, kunnes alkoi selaamaan käsissään olevia papereita. Juumonji nappasi ne tytön käsistä.
”Niin, aletaan sitten katsomaan näitä läpi.”

”Hiruma. Ne uudet listat?” Sena kysyi kummissaan, kävellen toisen pojan perässä kentälle. Kentälle, johon liittyi niin monia muistoja. Hänen silmänsä tarkastelivat pitemmän pojan edessä avautuvaa näkyä. Muistot harjoituksista, voitoista kuin myös häviöistä tulvivat hänen mieleensä ja hänen silmänsä loihtivat ne näyt uudelleen. Myös niitten hetkien tunteet nousivat pintaan muistojen kätköistä.
Hän pysyi vaiti, unohtuen ajatuksiinsa pieneksi hetkeksi. Edessä oleva poika pysähtyi. Tuuli ei tuivertanut, oli hiljaista kun aurinko oli jo painunut mailleen. Yön viileys oli saapumassa. Taivas oli vielä värjäytynyt violetin ja punaisen sävyihin, mutta yön tumma sini oli leviämässä taivaanrantaan.

Konekivääri painettuna vasten olkaa, suu purkkaa jauhaen Hiruma katsoi eteensä. Tai niin ainakin Sena päätteli.Hänestä tuntui ettei tämä ollut hetki jolloin paholaismainen virne olisi heidän joukkueensa kapteenin huulilla.
Hiljaisuus ei ollut kiusallinen, mutta lyhyenläntää poikaa (oli hän toki kasvanut, mutta Hirumaan verrattuna silti lyhyt) hermostutti kun Hiruma oli hiljaa. Miksi…No kai se nyt jotain merkitsi!
Hänellä oli rohkeutta nyt katkaista hiljaisuus. Ennen se ei olisi käynyt edes mielessä.
”Hiruma?” Hän kysyi, ääni kohteliaana ja kysyvänä.
Ei reaktiota, Sena sai edelleen tuijottaa hänen selkäänsä.

”Niin niistä listoista. Mehän tarvitsemme uuden pelinrakentajan, potkaisijan ja linjalle uuden pelaajan ja kapt-”
”Ei teidän tarvitse etsiä uutta kapteenia.”
”Häh?”
Hiruman pää kääntyi 180-astetta, taito, joka sai Senan aina hätkähtämään. Hän oli arvannut oikein, pitempi poika ei hymyillyt.
Kapea sormi osoitti ruskeahiuksista poikaa.
”Sinä olet uusi kapteeni.”

Levinneet ja yllättyneet silmät katsoivat häntä takaisin hämmästyksen paistaessa lyhyen pojan kasvoilla. Hänen suunsakin loksahti auki.

”Mi-minä?!”

”Aivan oikein, juuri sinä. Olet minun, läskin ja käppänän lisäksi pisimpään ollut joukkueessa ja olet hankkinut sisuakin. Muut nyt helvetti soikoon palvovat sinua niin eiköhän sinunkin olisi aika käyttää aivojasi.”

Hiruman kasvojen ilme antoi ymmärtää että vastalauseita ei otettu kuuleviin korviinkaan. Ja kun hänestä oli kyse, asia oli jo loppuun käsitelty. Hän lakkasi osoittamasta poikaa ja laittoi sen käden takaisin taskuunsa ja kääntyi jälleen katsomaan kenttää.

Jaahas. Vastaväitteet ovat siis aivan turhia. Sena huokaisi syvään. Uusi vastuu hermostutti häntä.

”Älä luulekaan ettet pärjää. Jos minä sanon, että sinunlaisesi sintti pärjää Devil Batsien kapteenina niin silloin sinä myös helvetti vie pärjäät.” Hiruma sanoi terävästi kuin olisi lukenut hänen ajatuksensa. No, se taito ei olisi häneltä yllätys. Pirulta oli kaikki mahdollista.

Sena katsoi häntä edelleen hieman epäröiden, mutta sen tunteen haihtuessa hetki hetkeltä yhä enemmän pois hänen olemuksestaan selkä suoristautui ja tuttu päättäväisyys nousi noihin ruskeisiin ja suorakatseisiin silmiin..
”Hyvä on.”

Hän oli ylpeä että oli saanut tällaisen vastuun hoidettavaksi. Syvällä sisimmässään hän uskoi, että hän pystyisi siihen. Kaikki ystävät ympärillään hän ei voisi epäonnistua.
Mutta ilman Musashia, Kuritaa…
Ja itse pääpirua, Hirumaa se tuntuisi erilaiselta.

Sama poika oli pakottanut hänet uhkailemalla liittymään joukkueeseen. Mutta ehkä tällä kertaa, lopputulos siunasi teot. Sena oli saanut niin paljon, muun muassa uudenlaista rohkeutta ja sisua, kuten ystäviäkin. Nyt hänet joutuisi raahaamaan joukkueesta pois. Vapaaehtoisesti hän ei lähtisi.

Hiljaisuus jatkui. Hänen edessään seisova poika ei tehnyt elettäkään kääntyäkseen takaisin klubille. Mitä asiaa hänellä oli vielä toiselle? Vai keräsikö hän muistojansa, katselemalla tätä kenttää joka oli varsinkin hänelle niin merkityksellinen?

Jos asia oli niin, Sena antoi hänen tehdä niin. Hän ymmärsi. Oli Hiruma sillä tasolla inhimillinen. Hän varmasti kaipasi niitä hetkiä, eivätkä ne olleet merkityksettömiä kun hän oli harjoitellut Christmas Bowliin tähdäten ja lopulta saavuttanut sen tämän joukkueen kanssa, jonka hän oli kerännyt monille eri keinoilla.
Ehkä hän tunsi olonsa haikeaksi? Sena ei rohjennut ajatella sellaista. Hän kuitenkin aisti, että tämä hetki oli täysin uusi.
Nyt hän tunsi olonsa rauhalliseksi tämän pojan seurassa.

Kevyet tuulenpuuskat nostattivat pölypilviä hiekkaiselle kentälle. Ne liikauttivat tuulen mukana Hiruman piikikkäitä hiuksia ja Senan ruskeita suortuvia. Pojan ihoa kylmäsi. Sena yritti hieroa käsiään lämmitelläkseen. Toista ei näyttänyt paleltavan.

Sitten lyhyt poika muisti kysymyksen, joka on kaivellut hänen mieltänsä jo kauan.
”Mikset sinä kaikesta huolimatta olisi joukkueessa kolmatta vuotta?”
Se ei olisi yllätys. Hiruma rikkoo melkein kaikkia mahdollisia sääntöjä, jotka ovat hänen tiellään. Poika lisäsi hiljaa mielessään.
”Koska minulla ei ole tarvetta siihen.” Suippokorvainen poika vastasi terävästi ja lyhyesti, asia loppuun käsiteltynä.

”Ai…” Taas toinen tuijotti häntä yllättyneenä. Toisen ilmapiiri oli muuttunut. Joksikin mitä se ei koskaan aikaisemmin ollut. Hän ei uskaltanut väittää vastaan mutta…
Vaikka toinen olisi vielä samassa koulussa, muttei joukkueessa, ei se olisi sama asia. Hän jäisi kaikesta huolimatta kaipaamaan.

”Meillä oli hauskaa.” Sanoja alkoi tippumaan Senan suusta hänen itse pystymättä hallitsemaan niitä.
”Näin hauskaa ei minulla ole koskaan aikaisemmin ollut.”
”Kii-”
”Turpa tukkoon!” Raivoisa ärähdys säikäytti poikaa ja hiljensi hänet salamannopeasti. Sena suojautui käsillänsä ja valmistautui pinkomaan karkuun.

Mutta ei, ei ase noussut olalta eikä Hiruma kääntynyt katsomaan häntä.
Ilmapiiri palasi ennalleen.

Sena katsoi häntä aivan ihmeissään. Nyt toisesta ei ottanut mitään selkoa.
Mitään sanoja ei tullut hänen suustaan enää ulos.

Kun hän oli jo luovuttamassa ja kääntymässä, palaamassa klubille, Hiruma käänsi katseensa häneen.
”Joo, se oli hauskaa.”
Hän virnisti katsoen suoraan vihreillä silmillään Senan omiin hetken aikaa.

Poika katsoi häntä hetken aikaa takaisin. Sitten hän alkoi kävelemään välimatkaa heidän välillään nopeasti kiinni.
Keltahiuksinen pirulainen ei ehtinyt tehdä mitään, kun lyhyt poika painautui häntä vasten ja tunsi kapeitten käsivarsien kietoutuvan varoen hänen ympärilleen. Kun hän vilkaisi alas, näki hän Senan ruskean hiuspehkon. Pojan pisimmät suortuvat melkein kutittivat hänen paljasta kaulaa.
Hänen katseessaan ei välähtänyt ärtymys. Ilmettä hänen kasvoillaan voisi jopa sanoa lievästi yllättyneeksi.

Senaa pelotti mitä toinen poika tekisi. Mielessä vilahtivat niin mielikuvat ampumisesta, liekinheittimen käytöstä kuin hirttämisestäkin. Hän puristi silmänsä kiinni ja puri alahuultaan. Hänen kätensä lepäsivät pitemmän pojan selällä. Parempaa hän ei keksinyt.

Nyt hän vain toivoi että Hiruma hyväksyisi tämän tavan välittää hänen viestinsä.

Kapeat sormet koskettivat pojan olkaa.
”Älä nyt ala lähentelemään hiton kääpiö.” Poika ärähti ja taputti pariin kertaan Senan olkaa kiusallisen hiljaisuuden saattelemana. Kesti hetken, ennen kuin hän työnsi pojan pois sylistään. Pyöreät ruskeat silmät nostivat katseensa ja katsoivat hämmästyneinä toista silmäparia. Senan silmät tarkastelivat Hirumaa hetken verran kunnes pitempi poika mulkaisi takaisin ja kääntyi.

”Tuota ei tarvitse enää toistaa.” Kapteeni sanoi ja työnsi kädet taskuunsa. Niinee hyvineen hän lähti astelemaan kentän poikki. Lyhyt poika jäi katsomaan hänen loittonevaa selkäänsä hämmentyneen näköisenä.
Silti hänen suupielensä kohosivat kevyesti ja hän jäi tuijottamaan Hiruman selkää silmät etuhiusten peitossa.

Oli jo hämärtynyt niin paljon heidän kahdenkeskisen keskustelun aikana, että hänen oli vaikea nähdä toisen tummaa hahmoa joka liki sulautui pimeyteen. Siitä huolimatta hän ei kääntänyt katsettaan pois.
Taivaalla alkoi tuikkimaan hitaasti pari tähteä. Ei tuullut, mutta poikaa kylmäsi. Hänen kädet eivät nousseet hieromaan käsivarsien ihoa vaan nyrkit puristautuivat kiinni.

Kun toisen laiha ja tumma hahmo oli kadonnut koulun nurkan taakse, Sena kääntyi itsekin ja palasi hitaasti kävellen klubille. Kauempana olevalla kadulla olivat katuvalot jo syttyneet.
Kun hän avasi oven, Mamori oli heti häntä vastassa, huolestuneena. Melu huoneessa oli huumaava.

”Hyvä kun tulit takaisin Sena! Aloin jo huolestua, mutta muut eivät päästäneet!” Tyttö höpötti ja rutisti pojan rintaansa vasten kuten aina ennenkin.

Sen huomasi ensimmäisenä Musashi, joka jäi katsomaan ovella seisovaa poikaa ilmeettömänä. Hetken päästä Juumonjikin ja hänen katseensa oli liki surullinen.
Sitten Mamorinkin silmät katsoivat tarkemmin edessään seisovan pojan kasvoja.

”Sena..”

Muut hiljenivät.

”…Miksi sinä itket?”
Viimeksi muokannut Aya-san, Ma Joulu 18, 2006 19:54. Yhteensä muokattu 1 kertaa.
Kuva
Avatar
karasuka
Chuunin Exam Supervisor
Chuunin Exam Supervisor
Viestit: 628
Liittynyt: Ma Syys 19, 2005 08:39
Viesti:

Viesti Kirjoittaja karasuka »

Pari juttua....quarterbackin voi muistaakseni suomentaa ihan pelinrakentajaksi. XD

Muttamutta. Oikein hieno ficci vaikka pelkkä sana HiruSena saa mut värisemään silkasta kauhusta. Näh, unohdin mitä piti sanoa.. menin sekaisin kirjoitustaitojesi edessä... 8D

*kumarrus* Helvetin isot pisteet siitä, että pidit Hiruman jopa suhteellisen IC. Se on hemmetin vaikea hahmo kirjoittaa. Nyyh. mäenhaluuetselähteepoisenenennenennn...

(Paitsi et musta on vähän kummallista et meidän pikku sintistä.. köh, Senasta tulisi kapteeni. o_o'' )

etcetc. en mä keksi mitään sanottavaa XD

Vika lause pisti hiljaiseksi ja sai sisimpääni syttymään mielettömän halun HALATA SENAA koska ei se saa itkeääääääääääääääääääääää.......... *rutistaa*
Avatar
Aya-san
Tokubetsu Jounin
Tokubetsu Jounin
Viestit: 558
Liittynyt: Pe Heinä 08, 2005 16:15
Paikkakunta: Oulu
Viesti:

Viesti Kirjoittaja Aya-san »

OI kiitos <3 Hiruma ON vaikea kirjoittaa IC:nä -__- Sen pitää saada tehtyä jotain (ja kuten huomasit, sekin on hyyyyyvin vähän) mut ei sit et se menee nii OOC et itkettää.

Sena voi onneks kuvitella itkevän tuon jälkeen, se onneks ITKEE:

Awawawawawww <3 *hyppelehtii onnellisena kommenttisi edessä*
Hyvä kun pidit tästä, vaikka tää oli periaattees melkein pelkästään HIrumasta ja Senasta ^^
Kuva
Vastaa Viestiin