Lemmikkieläimen kuolema

Yleinen keskustelu kaikenlaisista asioista.
Avatar
masi
Rookie
Rookie
Viestit: 57
Liittynyt: Ma Maalis 31, 2008 15:31

Re: Lemmikkieläimen kuolema

Viesti Kirjoittaja masi »

Ollu 2 saksan paimenkoiraa molemmat jouduttiin lopettamaan sairauden takia ennenaikasesti.
Avatar
Hölmö
Genin
Genin
Viestit: 161
Liittynyt: La Kesä 16, 2007 23:56

Re: Lemmikkieläimen kuolema

Viesti Kirjoittaja Hölmö »

Ollut Iines niminen koira eli 13v noh olin kyllä 12v kun koira kuoli olihan se surullista niin pitkän ajan oli tuo koira ollu minulle hyvä ystävä vanhempani oli epäilleet että koiralla olisi syöpä tai jotain noh menimme lääkäriin lääkäri otti kokeet ja sanoi että näytteet tulisivat takaisin aika pian no ennenkuin ne tuli koirani kuoli yhtenä iltana viimeiset sanani olivat että hyvää yötä......
Kuva
Avatar
Kiyoshi-san
Chuunin
Chuunin
Viestit: 213
Liittynyt: Pe Kesä 29, 2007 00:02

Re: Lemmikkieläimen kuolema

Viesti Kirjoittaja Kiyoshi-san »

Noh, meillä ei ole koskaan ollut lemmikkieläimiä, mutta sedälläni oli edesmenneen sedän jättämä koira. Kuulostaa etäiseltä, muttei ole, käymme sedän tykönä aika usein. Se oli jäänyt sedälleni joskus v. 1998, kun yksi kolmesta sedästäni kuoli. Oli hyvin kiltti koira, ei purrut koskaan ja aina oli leikkimässä, vaikkei vanhana niin innokkaastikaan. Siitä taisi tulla kolme vuotta nyt viime vuoden lokakuussa, kun se kuoli. Setäni löysi sen kopista liikkumattomana. Hautasivat sen ja mie tein sille oman hautakyltin. Kyllähän sitä ekana iltana tuli itkettyä yhdessä siskon kanssa, ja vasta vanhemmatkin olivat eronneet, niin kyllä otti päähän muutenkin. Sitten kun Taru oli vielä ehkäpä viimeinen asia, joka muistutti minua edesmenneestä sedästä niin... Ei sille itkulle voinut mitään. Pakko se oli purkaa ja ei siinä minun mielstäni ollut mitään hävettävää, vaikka olenkin poika... Sitten kun halusi mennä kattomaan Tarua kopille ja viemään sille sokeripalan tai ruokaa, niin muisti, etteihän se enää ollukkaan siellä. Se kuoli varmastikin vanhuuteen (Oli vuosissa jo 15, siis -90 tjsp. syntynyt.) Ja sillä oli sitten epilepsia ja huonona maksa, vielä jalatkin oli menossa, että kyllä se oli varmastikin parempi, ettei joutunut kärsimään enempää. Itkettihän se kuitenkin silti.
Viimeksi muokannut Kiyoshi-san, Pe Marras 14, 2008 18:28. Yhteensä muokattu 1 kertaa.
Avatar
OroLove
Rookie
Rookie
Viestit: 79
Liittynyt: Ma Heinä 10, 2006 20:59
Paikkakunta: Espoo

Re: Lemmikkieläimen kuolema

Viesti Kirjoittaja OroLove »

Multa on kuollu paljon jyrsiöitä ja kaikkien menetyksestä olen itkenyt. Ja sit kans kaikkien tuttujen koirien perään o tultu itkettyy ja kerran jopa ku kaverin hoitokoira kuoli enkä ees tuntenu koko koiraa ni silti aloin itkee. Mut son tosiaan nää eläinjutut saa mut aina tolaltaan enkä kestä eläinrääkkäyst ollenkaa
Mä pelkään kovasti omaa reaktiotani sitten kun meijän koirat kuolee, luultavasti murrun ihan totaalisesti.

Meillä on kyllä aijemminkin ollut koira ja kissa, mutta ne meni uuteen kotiin, joten niiden kuolemista ei mulla ole tietoa.
Sitä koiraa mä rakastin ihan kamalasti ja kaipaan sitä edelleen ja mulla on sellanen pahaenteinen tunne että se olisi kuollu tossa viimevuoden puolella, koska mä näin siitä unia :( Jos koira on vielä elossa ois se nyt 12 vuotias, tahtoisin kyllä kovasti tietää mitä sille kuuluu, mut ei oo mitään hajua siitä missä herra asuu, koska lähti meiltä jo kymmenen vuotta sitten :/ (jooh olen tosi herkkä eläinjuttujen suhteen koska todellakin edelleen ikävä tota koiraa vaikka en oo nähny sitä kymmeneen vuoteen ja meil on nyt kolme muuta koiraa ja sillonku se muutti pois niin kolmen vuoden ajan aina ku aattelin sitä nii aloin itkee...)

Et tosiaan jos koiran muutto sai mut niin surkeeks niin sitten ku noista nykysistä aika jättää nii :( Vanhin noista o 10 ja seuraava o aika huonokuntone vaik vast 8 että arvioltahan täs ois sit viel kaks vuotta aikaa valmistautuu, mut valitettavasti nää asiat tulee yllättäen. Jos toi mun oma koira kuolis tapaturmasesti nyt niin mä lähtisin varmaan perässä...
How well can you use your tonque? ;D
Avatar
Karuoru
Genin
Genin
Viestit: 131
Liittynyt: Ti Tammi 08, 2008 02:23
Paikkakunta: Tornio
Viesti:

Re: Lemmikkieläimen kuolema

Viesti Kirjoittaja Karuoru »

Viime aikoina ei elukoita ole meillä kuollut, mutta yksi kissani, Taavi on laihtunut nopeasti ja siltä lähtee paljon karvaa. Pelottaa hieman, että onko se kipeä ja jos on niin kuinka vakavasti.

Viimeinen nelijalkaisen perheenjäsenemme poismeno oli todella ikävä tapaus. Syksyn mittaan naapurin hirvikoira oli metsästämisen sijasta vieraillut astetta tuttavallisemmissa merkeissä sekarotuisen piskimme, Sirin luona. Kaikki näytti olevan erittäin hyvin, kunnes eräänä kirpeänä joulukuun päivänä koulusta tullessa iskä kertoi huonot uutiset; Siri ja kaksi pentua (x määrä syntymättömiä) menehtyivät yllättäen yöllä käynnistyneessä synnytyksessä koppiin. Maailmani ei eläimen kuolemaan kaadu, eikä musta mieli kestänyt sitä viikkoa pidempään, mutta vähän olin kyllä katkera sille hirvikoiralle. Ko. koiran omistavat naapurini eivät ole mitään suosikki tuttaviai, ja koira itse minun käsitykseni mukaan on jokseenkin kärtyisä tapaus. Siri oli mukava koira, seurallinen ja julmetun vilkas, muttei missään nimessä uhkaavasti käyttäytyvä. Se oli nuoruuden tyhmyyttään aikoinaan saanut hevosen potkusta päähän ja selvinnyt, ja eli varsin rujon yksisilmäisen nuoren koiraneidin elämäänsä täysillä. Se oli vasta 3 vuotta, mikä kai koirissa tarkoittaa että elämä on edessä päin vielä. Eihän se iso juttu ole, mutta eläimenkin ennenaikainen poismeno osaa koskettaa minua jotenkin vahvemmin, ja toivonkin että kissoistani jättäisi aika rauhallisesti pois nukkumalla, luonnollisesti tai patti tilanteessa piikistä.
Kuva
Avatar
TDM
Missing-nin
Missing-nin
Viestit: 1639
Liittynyt: Ti Heinä 20, 2004 00:13
Paikkakunta: Occupying an uncertain lavatory in Arborea

Re: Lemmikkieläimen kuolema

Viesti Kirjoittaja TDM »

Intin aikana viime syksynä Sandra, meidän kissa kuoli. Ei ollu erityisen tuottoisa viikko. Lähinnä v***tti koko päivän ajan vaikka ei ollukka mikään suurempi shokki vaikka se kuoliki. Vanha ja raihnaine katti se oli, puolikuuro ja -sokea, mut kai se silti vähän kirveli. Heh, vieläki imuroidessä löytyy sen karvoja sohvien väleistä. Sandran lisäks on ollu Maailmojen Tuohoaja niminen jänis ja Mömmö niminen kissa, kronologisesti aseteltu viimeisimmästä vanhimpaan.
Mömmö sai nimensä siitä miten mä sitä kutsuin sillon ku saatiin se (olin about ½ vuotias). Se katti vieraantui ja villiintyi ja karkas joskus 7 vuotiaana. Maailmojen Tuhoaja oli kiva musta kani. Sitä käytettiin ruohonleikkurina kesällä, siirtämällä sen kohtuu isoa häkkiä aina kun se oli kerinny koko alueen... sitte naapurin saksanpaimenkoira kaato sen häkin ja ajoi kuoliaaksi Maailmojen Tuhoajan. Vieläki välistä toivon että se olis ollu samanlaine Vorpal Bunny kuin Monty Python - Quest for The Holy Grailissa.
Älä anna muille tekosyytä inhota sinua
Mun anime lista. pistä paremmaks.
Avatar
Nixu
S-class mage
S-class mage
Viestit: 3622
Liittynyt: To Huhti 28, 2005 23:13
Paikkakunta: Helsinki
Viesti:

Re: Lemmikkieläimen kuolema

Viesti Kirjoittaja Nixu »

Nuorempi meidän koirista, Doris, nukkui toissa yönä pois ;_;
Aika haikeaa, kun kyseessä oli niin fiksu ja seurallinen neiti..
miroku
Rookie
Rookie
Viestit: 51
Liittynyt: Su Marras 09, 2008 00:18

Re: Lemmikkieläimen kuolema

Viesti Kirjoittaja miroku »

mun marsu kuoli tuossa 2 vuotta sitten olin tulossa koulusta hyvällä tuulella sitte näin mun iso veljen joka puhu puhelimessa.Minä menin kysymään että kenenkä kanssa oli ollu puhelimessa ni iso veli sano surullisena että sinun marsu on kuollu. katoin vähä aikaa veljee ja sitte rupesin itkee,kun olin itkeny sen puol tuntia ni iso veli sano että se marsu sai elää hyvän elämän ja rupes kävelee kotiin päin minä juoksin perässä ja kotona itkin koko loppu päivän häkin vieressä. en oo oikeen vielkää päässy yli kyseistä asiaa eikä siinä ole häpeämistä vaikka itkisi joka päivä.
Avatar
Ziryuki
ANBU Squad Leader
ANBU Squad Leader
Viestit: 894
Liittynyt: Su Loka 02, 2005 02:37
Paikkakunta: Joensuu

Re: Lemmikkieläimen kuolema

Viesti Kirjoittaja Ziryuki »

Jouduin lopettamaan viikko sitten toisen koirani. Nuori koira, ei mitään vikaa henkisesti eikä fyysisesti, mutta eroahdistus kävi niin pahaksi. Samaan aikaan syystä ja toisesta kuoli myös 6 gerbiileistäni. Muistan miten paljon itkin kun ihan ensimmäiset lemmikkini kuolivat, mutta nyt on ollut vähän pelottavankin turta olo. Totta kai sitä on aika hajalla tuolla syvällä jossain mutta elämä jatkuu pinnalla.

Laittaa muuten myös ihmetyttämään, että miten kallista lopettaminen voi olla! :o Vielä plus siihen jos joudut tuhkaamaan tai hautamaan eläintenhautausmaalle. Itsellä teki lähemmäs 200e yhteensä mikä on todella kallis pumpsi.
Sitä vaan sitten ihmetellään eläinten heitteillejättöjä ja kiertoon laittamista. Toki ei kaikki tästä syystä johdu mutta varmasti ainakin osa.
Kuva
Avatar
Zetsubou
Genin
Genin
Viestit: 144
Liittynyt: Ti Marras 18, 2008 11:18
Paikkakunta: Kontu

Re: Lemmikkieläimen kuolema

Viesti Kirjoittaja Zetsubou »

Son jotain kamalinta ikinä kun lemmikki kuolee. Ittelläni on ollu hamsteri ja kaks gerbiiliä, eikä kyllä tuntunut yhtään sen helpommalta kun jokasen kohalla on aika jättäny.
I have always known the storm would come,
listen now, my young ones,this is not a story I tell
of midnight, moon and sun


~ Neji FC ~ Shikamaru FC ~
Avatar
PikkuElvis
Rookie
Rookie
Viestit: 74
Liittynyt: Su Joulu 28, 2008 23:17

Re: Lemmikkieläimen kuolema

Viesti Kirjoittaja PikkuElvis »

Meiltä ei ole kuollut yhtäkään elukkaa tämän katon alla, koska ei ole ollutkaan yhtä enempää. Nyt meillä on tuossa olohuoneen nurkassa asusteleva marsuvanhus, jonka kuolema saattaakin olla pian ajankohtainen. Maha on turvonnut luonnottoman kokoiseksi palloksi (epäilisin munasarjakystaa tai jotain) ja tunnustelemalla olen löytänyt sieltä muitakin ihmeellisiä pahkuroita. Otus on laihtunut todella paljon lukuunottamatta tuota julmetonta masua, kylkiluutkin tuntuvat aivan liian selvästi.

Suht virkeä kaverihan tuo marskuukkeli vielä on, mutta eihän sitä koskaan tiedä, milloin se lähtee pois. Pari kertaa oltu itse ihan sydän kurkussa, kun ei ole meinannut saada herätettyä toista. Nukkuu mokoma niin sikeästi joskus :3

Mutta en kyllä tiedä, mitä sitten tapahtuu kun se kuolee. Ensimmäinen lemmikkini, ja siten aivan äärettömän rakas. Parhaaksi kaveriksikin voisin kutsua. Kaikki pitävät sitä perheen nuorimpana lapsena, joten mahtaa olla kova pala purtavaksi muillekin perheemme jäsenille.

Voimia kaikille, jotka ovat menettäneet rakkaan lemmikkinsä.
THOUGH THERE'S NO ONE THERE TO GUIDE YOU,
NO ONE TO TAKE YOUR HAND.
Avatar
Jusper
Genin
Genin
Viestit: 197
Liittynyt: Ke Joulu 15, 2004 16:01
Paikkakunta: Lahti

Re: Lemmikkieläimen kuolema

Viesti Kirjoittaja Jusper »

No.. Tässä jouluna (26.12. tarkalleen ottaen) ihanainen Oona lopetettiin. Oona siis oli cockerspanieli, tyhmä kuin saapas, kuuro, ahne ja erittäin pahahajuinen. Mutta erittäin rakas siltikin. Se oli minun koirana noin 2,5 vuotta, tuli kämppään 10 about 10 vuotiaana, ja siis menehtyi siinä kiitettävässä 12+ vuoden iässä.

Hassu juttu, että niinkin paljon Oonaa rakastin. Olin siis paikalla, kun piikki annettiin. Syynä vanhuus ja aikaisempana päivänä satuttamansa jalka (ylipäätään jalka oli syynä lähteä eläinlääkäriin, siellä todettiin että parempi vaan antaa Oonan lähteä). Kauheinta siinä oli varmaankin se, että sitten kun Oona ei enää hengittänyt ja oli aivan velttona, niin silloin tajusi kunnolla vasta sen, että eipä sitä ole enää juoksemassa jaloissa, pitämässä ääniä, tuijottamassa.. Se oli surullista.

Ainut lohtu melkeinpä on se, ettei enää tarvitse kärsiä. 12 vuotta on erittäin hyvä ikä cockerille. Keskiverto ikä on kait 9-11 vuotta, tai jotain sinnepäin.

Jokatapauksessa, vieläkin välillä laitan syömisen jälkeen lautasen lattialle, kunnes huomaan ettei siellä ketään ole sitä nuolemassa puhtaaksi. Tai jos jalka osuu johonkin pehmeään, niin se on varmasti vaate/jokin muu asia, eikä Oona jaloissa pyörimässä.

Että sellaista.
Vastaa Viestiin